Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 93/2014
Hallituksen esitys eduskunnalle kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2011 yleissopimuksen hyväksymiseksi ja laiksi yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Kansainvälisen työjärjestön yleiskokous hyväksyi vuonna 2011 kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan yleissopimuksen sekä siihen liittyvän suosituksen.

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi yleissopimuksen sekä lain yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 5 päivänä syyskuuta 2013. Tämän jälkeen se tulee voimaan kunkin sopimuksen ratifioivan jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity. Näin ollen yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä, kun Kansainvälisen työjärjestön pääjohtaja on rekisteröinyt Suomen ratifioinnin.

Suomen lainsäädäntö ei tällä hetkellä täytä kaikilta osin yleissopimuksen edellyttämää tasoa. Lisäksi EU-tuomioistuimen tuore työaikadirektiiviä koskeva ratkaisukäytäntö edellyttää kotitaloustyöntekijöiden saattamista direktiivin suojan piiriin. Näistä syistä kotitaloustyöntekijöiden suojan kannalta puutteellisena ja muutoinkin vanhentuneena pidettävä kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annettu laki esitetään kumottavaksi ja kotitaloustyöntekijät saatettavaksi yleissopimuksen edellyttämällä tavalla mahdollisimman samantasoisen työoikeudellisen suojan piiriin muiden työntekijöiden kanssa. Kotitaloustyön luonne edellyttää kuitenkin edelleen työn erityislaadun ottamista huomioon. Tästä syystä työaikalakia ehdotetaan samalla muutettavaksi siten, että siinä sallittaisiin yötyön teettäminen työnantajan kotona tehtävässä hoitotyössä. Työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetusta laista ja ulkomaanedustuksen korvauksista annetusta laista ehdotetaan poistettavan viittaus kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annettuun lakiin.

Laki yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan. Lait kotitaloustyöstä annetun lain kumoamisesta, työaikalain muuttamisesta, työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetun lain muuttamisesta sekä ulkomaanedustuksen korvauksista annetun lain muuttamisesta ovat tarkoitetut tulemaan voimaan samanaikaisesti, viimeistään yleissopimuksen tullessa Suomen osalta voimaan.


YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Kansainvälinen työkonferenssi hyväksyi vuonna 2011 kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan yleissopimuksen nro 189, jäljempänä kotitaloustyöyleissopimus, sekä siihen liittyvän suosituksen nro 201. Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi kotitaloustyöyleissopimuksen.

Yleissopimuksella pyritään turvaamaan kotitaloustyöntekijöille maailmanlaajuisesti ihmisarvoiset työ- ja elinolot. Sopimuksen määräykset on laadittu soveltumaan sekä kehitysmaiden että kehittyneiden maiden oloihin. Erityisesti sopimuksella pyritään turvaamaan haavoittuvimmassa asemassa olevien eli kotitaloustyötä tekevien naisten, lasten ja maahanmuuttajien sekä kotitaloudessa asuvien työntekijöiden asemaa.

Suomen lainsäädäntö ei tällä hetkellä täytä erityisesti työaikasuojelun osalta yleissopimuksen edellyttämää tasoa, koska eräät kotitaloustyöntekijät on suljettu Suomessa kokonaan työaikasuojelun ulkopuolelle. Niinpä sopimuksen ratifiointi edellyttää kansallisen lainsäädännön saattamista vastaamaan yleissopimuksen tasoa.

Kotitaloustyöyleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 5 päivänä syyskuuta 2013. Suomen osalta se tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä, kun ILOn pääjohtaja on rekisteröinyt Suomen ratifioinnin. Sopimuksen ovat tähän mennessä ratifioineet Argentiina, Bolivia, Costa Rica, Ecuador, Etelä- Afrikka, Filippiinit, Guyana, Italia, Kolumbia, Mauritius, Nicaragua, Paraguay, Saksa sekä Uruguay.

2 Nykytila

2.1 Kotitaloustyöntekijöitä koskeva kansallinen sääntely

Yleissopimuksessa kotitaloustyöllä tarkoitetaan työsuhteessa kotitaloudessa tai yhdelle tai useammalle kotitaloudelle tehtävää työtä. Yleissopimusta sovelletaan kotitaloustyöhön myös silloin, kun kotitalous ei ole varsinainen työnantaja. Kotitaloustyöntekijöinä ei kuitenkaan pidetä henkilöitä, jotka tekevät kotitaloustyötä vain tilapäisesti tai satunnaisesti muutoin kuin ammatilliselta pohjalta.

Suomessa kotitaloustyöntekijään sovellettava laki määräytyy sen mukaan, onko hänen työnantajanaan kotitalous vai muu taho. Kotitalouteen työsuhteessa olevien kotitaloustyöntekijöiden asemaa säännellään laissa kotitaloustyöntekijän työsuhteesta (951/1977), jäljempänä kotitaloustyölaki. Mainitun lain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan työntekijään, joka työsopimuksen perusteella tekee kotitaloustyötä työnantajan kodissa. Lisäksi kotitaloustyöntekijän työsopimukseen sovelletaan työsopimuslakia (55/2001), jollei kotitaloustyölaissa toisin säädetä. Kotitaloustyölain mukaiseen kotitaloustyöhön voidaan katsoa kuuluvan työn, joka on tarpeen kodin normaalia ja asianmukaista hoitoa varten. Kotitaloustyöhön katsotaan yleisesti sisältyvän myös lasten ja talouteen kuuluvan sairaan tai muun avuttoman henkilön hoitoon liittyvät tehtävät.

Kotitaloustyölaissa on säännökset kotitaloustyöntekijöiden työajasta, työsopimuksen lakkaamisesta sekä palkkauksen määräytymisestä.

Sen sijaan niihin kotitaloustyöntekijöihin, joiden työnantaja on muu kuin kotitalous, kuten esimerkiksi vuokratyöntekijöihin tai kuntaan työsuhteessa oleviin työntekijöihin, sovelletaan kotitaloustyölain säännösten sijasta yleistä työoikeudellista sääntelyä, kuten työsopimuslakia ja työaikalakia (605/1996) sekä työehtosopimuksia.

Työaikalain 2 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan lakia ei sovelleta työhön, jossa noudatettavasta työajasta on säädetty erikseen tai joka jonkin muun työaikaa koskevan lain soveltamisalaan kuuluvana on siinä vapautettu työajan rajoituksista. Kotitaloustyölaki on tällainen työaikalain tarkoittama erityislaki.

Siten kotitaloustyölain 2 §:n mukaan tuon lain soveltamisalan ulkopuolelle suljetut kotitaloustyöntekijät on suljettu myös työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle. Työaikasääntely ei siis koske työnantajan taloudessa vakinaisesti elävää työnantajan perheen jäsentä; kahdeksaatoista vuotta täyttänyttä työntekijää, joka on tehnyt työsopimuksen kuukautta lyhyemmäksi ajaksi tai jonka työsopimuksen mukaan tulee olla saman työnantajan työssä enintään yksi arkipäivä viikossa taikka jonka säännöllinen työaika saman työnantajan työssä on enintään kolme tuntia vuorokaudessa; valtion viranomaisen valvonnan alaisena työskentelevää kotitalousharjoittelijaa; lastenhoitajaa, joka on merkitty lastenhoitajana terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta annetussa laissa (1074/1992) tarkoitettuun terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin, jos hänen tehtävänään on yksinomaan lasten hoito ja siihen välittömästi liittyvät tehtävät, sekä sairaan hoitajana toimivaa henkilöä.

Sen sijaan ne kotitaloustyöntekijät, joiden työnantaja on muu kuin kotitalous, kuuluvat työaikalain piiriin.

Kotitaloustyöntekijöiden ihmisoikeudet turvataan muun muassa perustuslaissa (731/1999), yhdistyslaissa (503/1989), yhdenvertaisuuslaissa (21/2004) ja työsopimuslaissa.

Oikeudesta samaan palkkaan samanarvoisesta työstä säädetään laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986), jäljempänä tasa-arvolaki.

Kotitaloustyöntekijän vuosiloma määräytyy vuosilomalain (162/2005) mukaan. Lain 2 §:n 2 kohdan mukaan työnantajan perheenjäsenillä on silloin, kun työnantajan palveluksessa ei ole perheenjäsenten lisäksi muita työntekijöitä, oikeus vuosiloman ja vuosilomapalkan asemesta vuosilomalain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuun vapaaseen ja 16 §:ssä tarkoitettuun lomakorvaukseen.

Nuoriin kotitaloustyöntekijöihin sovelletaan työsopimuslain ja kotitaloustyölain säännösten lisäksi nuoria työntekijöitä koskevaa lakia (998/1993), jäljempänä nuorten työntekijöiden laki.

Kotitaloustyöntekijöille turvataan oikeudenmukaiset työehdot sekä ihmisarvoiset työolot ja heidän yksityisyyttään kunnioittavat ihmisarvoiset asuinolosuhteet, kun he asuvat työnantajan kotitaloudessa. Kotitaloustyöntekijään sovelletaan työterveyshuoltolakia (1383/2001) ja työturvallisuuslakia (738/2002) tuon lain 5 §:ssä säädetyin, työnantajan kodissa tehtävää työtä koskevin rajauksin.

Sopimuksen edellyttämistä asuinolosuhteista ja yksityisyyden kunnioittamisesta säädetään terveydensuojelulain (763/1994) ja asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995), jäljempänä huoneenvuokralaki, säännöksillä. Terveydensuojelulain 7 luvussa ovat säännökset asunnon terveydellisistä vaatimuksista. Huoneenvuokralaissa on puolestaan säännökset siitä, milloin vuokrahuoneisto luovutetaan vuokralaisen hallintaan ja edellytyksistä, jolloin vuokranantajalla on oikeus päästä asuntoon. Myös ulkomaisen työntekijän oleskeluluvan harkinnassa otetaan huomioon kotitaloustyöntekijän asuinolot.

Velvollisuudesta tiedottaa kotitaloustyöntekijöille heidän työehdoistaan ja -olosuhteistaan säädetään työsopimuslain 2 luvun 4 §:n 2 momentissa. Siirtotyöläisen kirjallisesta työtarjouksesta säädetään ulkomaalaislain (301/2004) 72 §:ssä. Sen mukaan työnantajan on liitettävä työntekijän oleskelulupahakemukseen muun muassa selvitys työnteon keskeisistä ehdoista, vakuutus siitä, että ehdot ovat säännösten ja asianomaisen työehtosopimuksen mukaiset tai vakuutus siitä, että ehdot vastaavat työmarkkinoilla vastaavissa tehtävissä toimiviin työntekijöihin noudatettavia käytäntöjä. Lisäksi on annettava työ- ja elinkeinotoimiston vaatiessa selvitys siitä, että työnantaja on huolehtinut ja kykenee huolehtimaan työnantajavelvoitteistaan.

Sosiaaliturvan osalta kotitaloustyöntekijät ovat samassa asemassa muiden palkansaajien kanssa ja heihin sovelletaan samaa lainsäädäntöä. Kotitaloustyöntekijällä on oikeus myös asumisperusteiseen sosiaaliturvaan ja julkisiin terveyspalveluihin samoin ehdoin kuin muillakin Suomessa vakituisesti asuvilla henkilöillä.

Yksityistä työnvälitystä säännellään laissa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012), jäljempänä työvoima- ja yrityspalvelulaki. Laki sisältää työnhakijaa suojaavan säännöksen työnvälityksen maksukiellosta. Laissa edellytetään tasapuolisuuden noudattamista yksityisiä työvoimapalveluja tarjottaessa. Lisäksi alaikäistä työvoimaa ei saa tarjota työhön nuorten työntekijöiden lain kieltojen vastaisesti.

Kotitaloustyöntekijöillä on myös samat mahdollisuudet kuin muillakin työntekijöillä saada työsuhdetta koskeva riita- tai rikosoikeudellinen asia vireille tuomioistuimessa joko itse tai asiamiehen välityksellä. Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain (44/2006), jäljempänä työsuojelun valvontalaki, 9 §:ssä säädetään työsuojelutarkastuksen edellytyksistä kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa.

2.2 Yleissopimus ja EU-lainsäädäntö

EU:n neuvosto antoi 28 päivänä tammikuuta 2014 päätöksen (2014/51/EU) jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan Euroopan unionin edun vuoksi kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2011 yleissopimuksen nro 189. Euroopan unioni ei voi ratifioida yleissopimusta, koska ainoastaan valtiot voivat olla sen osapuolia. Tässä tilanteessa jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten on tehtävä yhteistyötä yleissopimuksen ratifioimiseksi. Tästä syystä jäsenvaltiot valtuutetaan päätöksen 1 artiklassa ratifioimaan yleissopimus unionille perussopimusten nojalla annettuun toimivaltaan kuuluvin osin.

Neuvoston päätöksen mukaan kotitaloustyöyleissopimuksen useimmat säännöt sisältyvät suureksi osaksi unionin säännöstöön sosiaalipolitiikan, syrjinnän torjunnan sekä rikosasioissa ja turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön aloilla. Yleissopimuksen määräykset, jotka koskevat sellaisten kotitaloustyöntekijöiden suojelua, jotka ovat maahanmuuttajia, saattavat vaikuttaa työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen eli alaan, joka on siirtynyt unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Näin ollen eräät yleissopimuksen osat kuuluvat unionin toimivaltaan, eivätkä jäsenvaltiot voi näiltä osin tehdä sitoumuksia unionin toimielinrakenteen ulkopuolella.

Vaikka osa kotitaloustyöntekijöistä on suljettu pääosin esimerkiksi EU:n työsuojelulainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle, useat EU-direktiivit sääntelevät myös kotitaloustyötä.

Sopimuksen 3 artiklan mukaisesta työsyrjinnän kiellosta sekä 11 artiklan mukaisesta oikeudesta samaan palkkaan säädetään neuvoston direktiivissä 2000/43/EY rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta, jäljempänä syrjintädirektiivi, neuvoston direktiivissä 2000/78/EY yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista, jäljempänä työsyrjintädirektiivi sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (uudelleenlaadittu toisinto), jäljempänä tasa-arvodirektiivi.

Sopimuksen 4 artiklan mukaisesta työhön pääsyn vähimmäisiästä on määräyksiä neuvoston direktiivissä 94/33/EY nuorten työntekijöiden suojelusta, jäljempänä nuorten työntekijöiden direktiivi.

Työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työsuhteessa sovellettavista työsuhteen ehdoista (7 artikla) säädetään neuvoston direktiivissä 91/533/ETY, työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työntekijöille työsopimuksessa tai työsuhteessa sovellettavista ehdoista, jäljempänä todentamisdirektiivi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/98/EU kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista, jäljempänä yhdistelmälupadirektiivi, sisältää muun muassa määräykset luvan saaneen kolmannen maan kansalaisen oikeudesta yhdenvertaiseen kohteluun työolojen ja työehtojen osalta, joihin kuuluvat palkkaus ja irtisanominen, työterveys ja työturvallisuus, yhdistymisvapaus sekä vapaus liittyä työntekijöitä edustavaan järjestöön.

Myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella (EU) N:o 492/2011, jäljempänä työvoiman liikkuvuusasetus sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta, jäljempänä sosiaaliturvan koordinaatioasetus, sääntelevät työntekijöiden liikkuvuutta sekä yhdenvertaista kohtelua muun muassa työehtojen, yhdistymisvapauden ja sosiaaliturvan alalla.

Neuvoston direktiivin 89/391/ETY toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä, jäljempänä työsuojelun puitedirektiivi, 3 artiklan a alakohdan mukaan direktiivi ei kata kotitalouden palveluksessa olevia kotitaloustyöntekijöitä. Sen sijaan direktiivi kattanee muun kuin kotitalouden palveluksessa kotitaloudessa työskentelevät kotitaloustyöntekijät.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/88/EY tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista, jäljempänä työaikadirektiivi, vahvistetaan turvallisuutta ja terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset työajan järjestämistä varten. Direktiivi edellyttää enintään 48 tunnin keskimääräistä viikkotyöaikaa, vähintään 11 tunnin yhtäjaksoista lepoa 24 tunnin aikana sekä lisäksi viikoittaista 24 tunnin lepoaikaa. Palkallista vuosilomaa tulee myöntää vähintään neljä viikkoa.

EU-tuomioistuin on uusimmassa ratkaisukäytännössään (muun muassa asiassa Isère C-428/09) todennut, että työaikadirektiivi soveltuu myös kotitaloustyöntekijöihin, vaikka nämä on suljettu työsuojelun puitedirektiivin 3 artiklan a alakohdan mukaan tuon direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Aiemmin katsottiin yleisesti työsuojelun puitedirektiivin soveltamisalasäännöksestä seuranneen, että kotitaloustyö ei kuulunut työaikadirektiivin soveltamisalaan.

Tuomioistuimen mukaan työaikadirektiiviä sovelletaan sen 1 artiklan 3 kohdan mukaan kaikkeen työsuojelun puitedirektiivin 2 artiklassa tarkoitettuun yksityiseen ja julkiseen toimintaan.

Työsuojelun puitedirektiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan kyseistä direktiiviä sovelletaan kaikkiin sekä julkisiin että yksityisiin toiminnan aloihin. Vaikka työntekijällä tarkoitetaan työsuojelun puitedirektiivin 3 artiklan a alakohdassa henkilöä, jonka työnantaja on palkannut, mukaan lukien myös harjoittelijat ja oppisopimussuhteiset työntekijät — ei kuitenkaan kotitaloustyöntekijää — työaikadirektiivissä ei millään tavoin viitata työsuojelun puitedirektiivin tähän säännökseen eikä kansallisessa lainsäädännössä ja/tai käytännössä määriteltyyn työntekijän käsitteeseen.

Näin ollen Suomen lainsäädäntö ei vastaa, siltä osin kuin osa kotitaloustyöntekijöistä on rajattu työaikasuojelun ulkopuolelle, myöskään Euroopan unionin tuomioistuimen työaikadirektiiviä koskevia tulkintoja.

Äitiyden suojelua koskevia säännöksiä on neuvoston direktiivissä 92/85/ETY, toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä (kymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi), jäljempänä raskaudensuojeludirektiivi.

Yksityinen työnvälitys kuuluu pääosin kansalliseen toimivaltaan. Tästä muodostaa poikkeuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/104/EY vuokratyöstä, jäljempänä vuokratyödirektiivi. Direktiivi sääntelee vuokratyöntekijöiden yhdenvertaista kohtelua, keskeisiä työehtoja sekä muun muassa kieltoa periä työntekijöiltä työnvälitysmaksuja.

Yleissopimuksen määräykset eivät ole ristiriidassa EU-oikeuden kanssa.

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1 Tavoitteet

Esityksellä pyritään luomaan mahdollisuus ratifioida ja saattaa voimaan ILOn kotitaloustyöyleissopimus saattamalla lainsäädäntömme vastaamaan yleissopimuksen edellyttämää tasoa. Samalla kotitaloustyöntekijöiden työaikasuojelu pyritään saattamaan vastaamaan EU:n työaikadirektiivin edellyttämää tasoa.

Lisäksi kotitaloustyöntekijöitä koskevaa sääntelyä pyritään nykyaikaistamaan, selkeyttämään, yksinkertaistamaan ja yhtenäistämään muiden työntekijäryhmien kanssa. Esityksessä pyritään kuitenkin ottamaan huomioon myös alaa koskevan erityissääntelyn tarve. Kotitaloustyölain kumoamisen myötä työaikalain soveltamisalan piiri laajenee kattamaan kotitaloustyöntekijät. Työaikalain soveltamispiiriin tulevat myös ne kotitaloustyöntekijät, jotka on suljettu kotitaloustyölain soveltamisalan ulkopuolelle. Työaikalain muutosesityksen tavoitteena onkin turvata työnantajan kotona tehtävän hoitotyön jatkuvuus myös yöaikaan.

3.2 Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että Suomi hyväksyisi kotitaloustyöyleissopimuksen. Koska yleissopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi lain yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Yleissopimuksen ratifioinnin mahdollistamiseksi kotitaloustyölaki ehdotetaan kumottavaksi jolloin sen soveltamisalan piirissä olevat kotitaloustyöntekijät tulisivat yleisen työlainsäädännön piiriin. Tällä tavoin toteutuu yleissopimuksen tavoite turvata kotitaloustyöntekijöille mahdollisimman yhdenvertainen asema muiden työntekijöiden kanssa muun muassa työajan ja vuosiloman osalta. Lain kumoamisesta seuraisi myös se, että työaikalain suojelu laajenisi koskemaan, työnantajan perheenjäseniä lukuun ottamatta, kaikkia kotitaloustyöntekijöitä.

Koska kotitaloustyön luonne edellyttää kuitenkin eräissä suhteissa työn erityislaadun ottamista huomioon työehdoissa, ehdotetaan samalla työaikalakiin muutosta, jonka mukaan yötyön teettäminen olisi sallittua työnantajan kotona tehtävässä hoitotyössä.

Työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetusta laista ja ulkomaanedustuksen korvauksista annetusta laista (596/2006) ehdotetaan poistettavan viittaus kotitaloustyölakiin viimeksi mainitun lain kumoamisen vuoksi.

4 Esityksen vaikutukset

Yleissopimus pyrkii parantamaan kotitaloustyöntekijöiden asemaa maailmanlaajuisesti, erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien työntekijöiden osalta.

ILOn arvion mukaan maailmassa on noin 53 miljoonaa yli 15-vuotiasta päätoimista kotitaloustyöntekijää. Kotitaloustyötä tehdään kuitenkin usein harmaan talouden piirissä. Niinpä kotitaloustyöntekijöiden todellinen määrä saattaa ILOn arvioiden mukaan olla jopa 100 miljoonaa. Noin 83 prosenttia näistä on naisia tai tyttöjä. Usein kotitaloustyöntekijät ovat myös maahanmuuttajia. Kotitaloustyön osuus kaikesta palkkatyöstä on keskimäärin 3,6 prosenttia, eräissä kehitysmaissa jopa 12 prosenttia.

Kotitaloustyölain soveltamisalan piirin kuuluvat ne työntekijät, jotka tekevät työtä työsuhteessa työnantajan kodissa. Yleissopimuksen soveltamisala kattaa kuitenkin myös muut kuin kotitalouden palveluksessa olevat kotitalouksissa työskentelevät työntekijät. Suomessa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat siten myös kuntien palveluksessa olevat kotiavustajat sekä yksityisten kotipalvelujen tuottajien työntekijät.

Yleissopimuksen tarkoittamaa työtä tehdään useissa ammateissa joko asiakkaan tai työnantajan kotona. Vammaisten ja vanhusten henkilökohtaiset avustajat kuuluvat yleissopimuksen soveltamisalaan. Myös lastenhoitajat, joita vanhemmat palkkaavat kotihoidon tuen turvin, kuuluvat yleissopimuksen soveltamisalaan. Kotitaloustyöntekijät, joiden työnantajana voi olla yksittäinen perhe tai useamman perheen muodostama ”rinki”, ovat myös yleissopimuksessa tarkoitettuja kotitaloustyöntekijöitä.

Luotettavaa tilastotietoa perinteisten kotitaloustyöntekijöiden määrästä Suomessa ei ole saatavissa. Jotakin kotitaloustyön yleisyydestä sekä teetettävän lyön luonteesta osoittavat kuitenkin Verohallinnon tilastot kotitaloustyön vähennystä tuloverolain (1535/1992) 127 a §:n nojalla saaneista. Lainkohdan mukaan verovelvollinen saa kotitalousvähennystä verosta käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä maksamistaan määristä. Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä verovelvollisen asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö. Vähennyksen voi saada myös työstä, joka on tehty verovelvollisen ja hänen puolisonsa tai edesmenneen puolison vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa.

Verohallinnon vuotta 2011 koskevan selvityksen mukaan yleisin kotitaloustyön muoto oli asunnon tai loma-asunnon kunnossapitotyö, joka ei kuulu ILOn yleissopimuksen soveltamisalaan. Siivoukseen ja ruoanlaittoon vähennystä myönnettiin yli 135 000 verovelvolliselle. Hoiva- ja hoitotyön teettämisestä vähennys myönnettiin noin 10 000 verovelvolliselle. Näistä luvuista ei voida suoraan päätellä solmittujen työsuhteiden tai työntekijöiden määrää, koska samasta työstä voidaan myöntää vähennystä molemmille puolisoille ja sama työntekijä voi olla vuoden aikana useamman kotitalouden palveluksessa. Lukuihin sisältyvät myös yrittäjät, joiden tekemästä kotitaloustyöstä voi saada kotitaloustyövähennyksen, mutta joihin ei sovelleta työlainsäädäntöä.

Kotitalouksien tulisi soveltaa kotitaloustyölain kumoamisen jälkeen työntekijöihinsä samoja työoikeudellisia säädöksiä kuin mitä sovelletaan yleisesti työntekijöihin. Kotitaloustyölain mukainen työaikasääntely korvautuisi työaikalain sääntelyllä. Tämän seurauksena kotitaloustyölain mukainen enintään yhdeksän tunnin säännöllinen vuorokautinen työaika lyhenisi kahdeksaan tuntiin. Ehdotettavan voimaantulosäännöksen vuoksi lain kumoamishetkellä voimassa oleviin sopimuksiin saataisiin soveltaa edelleen kotitaloustyölain säännöllistä työaikaa koskevaa 4 §:ää. Kotitalouden voisivat muutoksen myötä käyttää kotitaloustyöntekijöiden työsopimuksissa koeaikaa. Myös irtisanomista koskevat työsopimuslain säännökset tulisivat sovellettaviksi. Niinpä kotitaloudet voisivat myös lomauttaa palveluksessaan olevia kotitaloustyöntekijöitä.

Tarkkaa tietoa ei ole siitä, miten moneen kotitaloustyöntekijään sovelletaan kotitaloustyölakia. Kotiapulaisten käyttö on kuitenkin vähentynyt kunnallisten päivähoito- ja muiden palvelujen sekä yksityisten palveluyritysten lisäännyttyä huomattavasti kotitaloustyölain säätämisajankohtaan verrattuna.

Suurin vaikutus kotitaloustyölain kumoamisella olisi lain 2 §:n soveltamisalapoikkeuksen piiriin kuuluville työntekijöille ja heidän työnantajanaan toimiville kotitalouksille. Tällä hetkellä kotitalouksien ei tarvitse soveltaa näihin työntekijöihin ollenkaan työaikasääntelyä. Kotitaloustyölain kumoamisen myötä nämäkin työntekijät tulisivat työaikalain soveltamisalan piiriin. Työnantajan perheenjäsenet jäisivät kuitenkin työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle. Myös ne kotitalouden ulkopuolella asuvat perheenjäsenet, joihin sovelletaan tällä hetkellä kotitaloustyölakia, jäisivät työaikalain yleisen soveltamisalapoikkeuksen vuoksi sen soveltamisalan ulkopuolelle.

Muutokset parantavat käytännössä lähinnä eräiden kotitalouden palveluksessa olevien sairaan hoitajana toimivien henkilöiden asemaa sekä niiden työntekijöiden asemaa, jotka ovat tehneet työsopimuksen kuukautta lyhyemmäksi ajaksi tai jotka ovat saman työnantajan työssä enintään yhden arkipäivän viikossa taikka joiden säännöllinen työaika saman työnantajan työssä on enintään kolme tuntia vuorokaudessa.

Valtaosa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987), jäljempänä vammaispalvelulaki, mukaisista henkilökohtaisista avustajista on ilmeisesti jo nykyisin normaalin työoikeudellisen sääntelyn piirissä, joten kotitaloustyölain kumoaminen ei vaikuttaisi heidän työoikeudelliseen asemaansa. Lain 8 c §:n mukaan avustajan työtehtäviin kuuluu vammaisen henkilön avustaminen tämän kotona ja kodin ulkopuolella päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Avustaminen kohdistuu kotona ja kodin ulkopuolella niihin teknisiin toimiin, joita vammainen henkilö tekisi itse, mutta ei niistä vamman tai sairauden vuoksi selviä.

Henkilökohtaisen avustajan työ ei ole sairaanhoitoa eikä hoito- ja hoivatyötä. Työ ei myöskään ole tavanomaista kotitaloustyötä. Avustajan tehtäviin voi kuitenkin kuulua myös näihin liittyviä, vammaisen henkilön vastuulla olevia ja ohjaamia toimintoja, joita hän ei itse pysty vammansa vuoksi suorittamaan.

Osa näistä avustajista saattaa kuitenkin kuulua yleissopimuksen soveltamisalaan, jos avustaminen tapahtuu pääosin vammaisen henkilön kotona.

Heta - Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liitto ry ilmoitti vuonna 2013 työehtosopimuslain (436/1946) 2 §:n mukaisessa ilmoituksessa sosiaali- ja terveysministeriölle, että sillä on jäseniä noin 2 000 sekä että alalla toimii noin 11 000—12 000 henkilökohtaisen avustajan työnantajaa. Työehtosopimuksen piirissä on hieman alle 20 prosenttia työnantajista. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on ilmoittanut vuonna 2012 työehtosopimuksen piirissä olevaksi jäsenmääräkseen 1 100. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämän SOTKANET-tilaston mukaan kunnilla oli vuonna 2011 vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun asiakkaita 11 449. Näistä ehkä 80—85 prosenttia toimi itse työnantajana henkilökohtaiselle avustajalle. Alan työntekijämääräksi voitaneen arvioida noin 11 500. Edellä mainitun työehtosopimuksen mukaan henkilökohtaisiin avustajiin sovelletaan työsopimuslakia ja työaikalakia.

Esityksellä ei näin ollen liene merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Esityksellä ei ole yritysvaikutuksia, koska ehdotettavat lainsäädännön muutokset kohdistuisivat työnantajiin, jotka ovat kotitalouksia sekä niiden palveluksessa oleviin työntekijöihin.

5 Asian valmistelu

Kansainvälinen työkonferenssi hyväksyi vuonna 2011 kotitaloustyöyleissopimuksen sekä siihen liittyvän suosituksen. Yleissopimus ja sitä täydentävä suositus on saatettu 17 päivänä joulukuuta 2012 työ- ja elinkeinoministeriön kirjeellä eduskunnan käsiteltäväksi ILOn perussäännön edellyttämällä tavalla.

EU:n neuvosto antoi komission esityksen pohjalta 28 päivänä tammikuuta 2014 päätöksen (2014/51/EU) jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan Euroopan unionin edun vuoksi kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2011 yleissopimus nro 189. Eduskuntaa kuultiin valtioneuvoston kirjelmällä (U 17/2013 vp) komission ehdotuksesta neuvoston päätökseksi (valtuutus ratifioida ILOn kotitaloustyöntekijöitä koskeva sopimus).

Hallituksen esityksen valmistelua varten on pyydetty lausunnot sosiaali- ja terveysministeriöltä, sisäministeriöltä, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry:tä, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:ltä, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry:ltä, AKAVA ry:ltä, Valtion työmarkkinalaitokselta, Kunnalliselta työmarkkinalaitokselta sekä Suomen Yrittäjät ry:ltä.

Hallituksen esitystä on käsitelty työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimivassa Suomen ILO-neuvottelukunnassa. Työlainsäädännön osalta esitystä on käsitelty myös työ- ja elinkeinoministeriön johdolla toimivassa kolmikantaisessa työryhmässä, jossa ovat edustettuina sosiaali- ja terveysministeriö, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry, AKAVA ry, Valtion työmarkkinalaitos, Kunnallinen työmarkkinalaitos, Kirkon työmarkkinalaitos sekä Suomen Yrittäjät ry.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Yleissopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön

1 ja 2 artikla. Soveltamisala. Sopimuksen 1 artikla sisältää sopimuksen määritelmät. Sopimuksen 2 artiklassa määritellään sopimuksen soveltamisala ja mahdollisuudet poiketa siitä. Kotitaloustyöllä tarkoitetaan 1 artiklan mukaan kotitaloudessa tai kotitaloudelle tehtävää työtä. Kotitaloustyöntekijällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee kotitaloustyötä työsuhteessa, paitsi jos henkilö tekee kotitaloustyötä ainoastaan tilapäisesti tai satunnaisesti muutoin kuin ammatikseen.

Sopimuksen mukaan kotitaloustyötä on myös yhdelle tai useammalle kotitaloudelle työsuhteessa tehtävä työ, vaikka kotitalous ei ole varsinainen työnantaja. Sopimus kattaa siis myös kotitaloustyöntekijät, joiden työnantajana on muu kuin kotitalous, kuten kotitaloudessa tehtävän vuokratyön, jossa työntekijällä on työsuhde työvoiman vuokrausyritykseen. Myös kuntaan tai kuntayhtymään työsuhteessa olevat kotitaloudessa työtä tekevät ovat sopimuksen piirissä.

Yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat myös osa-aikatyöntekijät ja satunnaisesti vain muutaman tunnin viikossa tai lyhytkestoisesti työtä tekevät, ei kuitenkaan silloin, kun henkilö tekee kotitaloustyötä vain tilapäisesti tai satunnaisesti muutoin kuin ammatilliselta pohjalta. Näin ollen satunnainen työskentely esimerkiksi au-pairina tai lastenhoito naapuriapuna jää sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, jos työtä ei tehdä ammatilliselta pohjalta ja varsinaisen toimeentulon hankkimiseksi.

Kotitaloustyöyleissopimusta sovelletaan edellä mainituin poikkeuksin kaikkiin kotitaloustyöntekijöihin, ellei jäsenvaltio ole edustavimpia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä kuultuaan päättänyt jättää soveltamisalan ulkopuolelle kokonaan tai osittain joitakin työntekijäryhmiä. Soveltamisalan ulkopuolelle voidaan 2 artiklan mukaan jättää työntekijäryhmät, joille tarjotaan muutoin vähintään samanarvoinen suojelu sekä työntekijäryhmät, joiden suhteen sopimuksen soveltamisesta syntyy merkittäviä ongelmia. Jäsenvaltion on ilmoitettava ILOlle ensimmäisessä yleissopimuksen soveltamisesta annettavassa raportissaan ne työntekijäryhmät, jotka on jätetty yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle sekä syyt tähän. Myöhemmissä raporteissa jäsenvaltion tulee ilmoittaa, onko se ryhtynyt toimiin sopimuksen ulottamiseksi kattamaan kyseiset työntekijät.

Jos työntekijä tekee kotitaloustyötä omassa kodissaan, häneen sovelletaan nyt puheena olevan sopimuksen sijasta ILOn kotityötä koskevaa yleissopimusta nro 177 vuodelta 1996 (SopS 18/2000 vp).

Suomen työlainsäädäntö täyttää suurelta osin yleissopimuksen edellyttämän tason. Yleissopimuksen ratifioinnin mahdollistamiseksi tässä ehdotuksessa esitetään kotitaloustyölain kumoamista. Tämän seurauksena kaikkeen työnantajan kodissa tehtävään kotitaloustyöhön sovellettaisiin yleistä työlainsäädäntöä. Yleistä työlainsäädäntöä sovelletaan jo nyt esimerkiksi kotitaloudessa työskenteleviin vuokratyöntekijöihin ja kuntaan työsuhteessa oleviin kotitaloustyöntekijöihin.

Kotona tehdään nykyisin hoitotyötä myös muutoin kuin työsuhteessa. Laki omaishoidon tuesta (937/2005) koskee vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla. Laissa hoitajan ja hoidon järjestämisestä vastaavan kunnan välinen omaishoitosopimus määritellään luonteeltaan toimeksiantosopimukseksi, johon ei lain 10 §:n mukaan sovelleta työoikeudellista sääntelyä. Toimeksiantosuhteessa kuntaan ovat myös perhehoitajalaissa (312/1992) tarkoitetut henkilöt, jotka antavat kodissaan sosiaalihuoltolain (710/1982) 25 §:ssä tarkoitettua perhehoitoa hoidon järjestämisestä vastaavan kunnan tai kuntayhtymän kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella. Nämä toimeksiantosuhteet eivät kuulu yleissopimuksen soveltamisalan piiriin. Myös omassa kodissa tehtävät hoito- ja kotityöt jäävät yleensä työoikeudellisen sääntelyn ulkopuolelle.

Hallitus katsoo, että Suomella ei ole tarvetta jättää sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle mitään työntekijäryhmää. Kansainväliselle työjärjestölle annettavassa raportissa voidaan kuitenkin todeta lähinnä selkeyden vuoksi, että sopimusta ei sovelleta työnantajan perheenjäseniin eikä niihin au pair -työntekijöihin, jotka eivät ole työsuhteisia. Näidenkään työntekijäryhmien osalta ei kuitenkaan ole kyse varsinaisesta 2 artiklan mukaisesta sopimuksen soveltamisalaa koskevasta poissuljennasta. Nämä henkilöt jäävät nimittäin jo sopimuksen 1 artiklan mukaan sen soveltamisalan ulkopuolelle, koska heidän voidaan katsoa tekevän työtä ainoastaan tilapäisesti tai satunnaisesti muutoin kuin ammatikseen tai työsuhteessa.

3 artikla. Ihmisoikeudet. Sopimuksen 3 artikla koskee kotitaloustyöntekijöiden ihmisoikeuksia, kuten yhdistymisvapautta ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tunnustamista, pakkotyön poistamista, lapsityövoiman käytön lopettamista ja syrjinnän poistamista työssä ja ammatin harjoittamisessa. Kotitaloustyöntekijöiden ja heidän työnantajiensa tulee voida perustaa järjestöjä sekä liittyä niihin oman valintansa mukaisesti. Kaikkia mainittuja oikeuksia tulee suojella tehokkaasti.

Lähtökohtaisesti myös muut ILOn yleissopimukset koskevat kotitaloustyötä, ellei sopimuksessa ole toisin määrätty. Myös tässä yleissopimuksessa kotitaloustyöntekijöille turvataan kollektiiviset neuvotteluoikeudet, järjestäytymisvapaus, pakkotyön ja lapsityön kiellot ja syrjintäkielto työelämässä, vaikka näistä asioista on hyväksytty erilliset sopimukset. Yleissopimuksessa on asetettu kotitaloustyöntekijän työhön pääsylle vähimmäisikää koskeva vaatimus, joka noudattaa työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskevassa yleissopimuksessa nro 138 (SopS 87/1976) määriteltyjä ikärajoja.

Suomen lainsäädäntö turvaa kotitaloustyöntekijöiden ihmisoikeudet samalla tavoin kuin muidenkin työntekijöiden oikeudet. Suomi on ratifioinut kaikki työntekijöiden ihmisoikeuksia sääntelevät ILOn yleissopimukset eli yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevat yleissopimukset nrot 87 (SopS 45/1949) ja 98 (SopS 32/1951), pakkotyön poistamista koskevat yleissopimukset nrot 29 (SopS 44/1935) ja 105 (SopS 17/1960), syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen nro 111 (SopS 63/1970), samapalkkasopimuksen nro 100 (SopS 9/1963) sekä lapsityön käyttöä koskevat yleissopimukset nrot 138 (SopS 87/1976) ja 182 (SopS 16/2000). Mainitut oikeudet on turvattu muun muassa perustuslaissa, yhdistyslaissa, yhdenvertaisuuslaissa, työsopimuslaissa sekä nuorten työntekijöiden laissa, ja ne koskevat myös kotitaloustyöntekijöitä. Näin ollen Suomen on katsottava täyttävän 3 artiklan mukaisen tason.

4 artikla. Vähimmäisikä ja nuoret työntekijät. Sopimuksen 4 artiklassa edellytetään kotitaloustyöntekijän vähimmäisiän täyttävän työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskevan yleissopimuksen (nro 138) ja lapsityön pahimpia muotoja koskevan yleissopimuksen (nro 182) edellyttämän tason. Kotitaloustyöntekijöihin tulee soveltaa vähintään työntekijöille yleisesti kansallisten lakien ja asetusten nojalla vahvistettua vähimmäisikää. Alle 18-vuotiaiden kotitaloustyöntekijöiden työ ei saa estää heitä saamasta oppivelvollisuuteen kuuluvaa opetusta eikä haitata heidän mahdollisuuksiaan osallistua jatko- tai ammattikoulutukseen.

Suomi on ratifioinut artiklassa mainitut työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskevan yleissopimuksen ja lapsityön pahimpia muotoja koskevan yleissopimuksen (SopS 16/2000).

Kotitaloustyölain kumoamisen jälkeen alle 18-vuotiaisiin kotitaloustyöntekijöihin sovelletaan työsopimuslain säännösten lisäksi nuoria työntekijöitä koskevaa erityislainsäädäntöä, kuten nuorten työntekijöiden lakia. Nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä annetussa asetuksessa (475/2006) säädetään niistä edellytyksistä, joilla alle 18-vuotiailla työntekijöillä voidaan teettää nuorten työntekijöiden lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja töitä. Sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut esimerkkiluettelon nuorille vaarallisista töistä (188/2012). Niitä ei saa teettää ollenkaan alle 16-vuotiailla ja niiden teettäminen 16 vuotta täyttäneillä nuorilla edellyttää, että työn turvallisuudesta on huolehdittu riittävästi.

Suomen on katsottava täyttävän edellä mainituilla perusteilla 4 artiklan vaatimukset.

5 ja 6 artikla. Oikeudenmukaiset työehdot ja ihmisarvoiset työolot. Sopimuksen 5 ja 6 artiklojen mukaan kotitaloustyöntekijöille tulee tarjota oikeudenmukaiset työehdot sekä ihmisarvoiset työolot ja heitä tulee suojella tehokkaasti kaikilta väärinkäytön, häirinnän ja väkivallan muodoilta. Jos he asuvat työnantajan kotitaloudessa, heille tulee turvata myös heidän yksityisyyttään kunnioittavat ihmisarvoiset asuinolosuhteet.

Ehdotuksen seurauksena kaikkeen kotitaloustyöhön sovelletaan työsopimuslakia ja muuta yleisesti sovellettavaa työlainsäädäntöä sekä työhön mahdollisesti sovellettavaa työehtosopimusta.

Kotitaloustyöntekijään sovelletaan myös työterveyshuoltolakia ja työturvallisuuslakia. Tosin viimeksi mainitun lain 5 §:ssä säädetään, että eräiden lain velvoitteiden noudattamisessa otetaan työnantajan kodissa tai työnantajan osoituksesta muun henkilön kodissa tehtävän työn osalta huomioon työn luonteesta johtuvat toimintamahdollisuuksien rajoitukset.

Sopimuksen edellyttämistä asuinolosuhteista ja yksityisyyden kunnioittamisesta säädetään terveydensuojelulain ja huoneenvuokralain säännöksillä.

Terveydensuojelulain 26 §:ssä säädetään asunnon terveydellisistä vaatimuksista. Lain 27 §:ssä säädetään asunnossa esiintyvästä terveyshaitasta. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi tai kieltää tai rajoittaa käyttämästä asuntoa.

Huoneenvuokralaissa säännellään sitä, milloin vuokrahuoneisto luovutetaan vuokralaisen hallintaan ja edellytyksiä, jolloin vuokranantajalla on oikeus päästä asuntoon. Lain 16 §:ssä mukaan vuokranantajan on pidettävä huoneisto vuokralaisen saatavana sinä päivänä, jona vuokralaisella on oikeus saada se hallintaansa.

Huoneenvuokralain 22 §:ssä säädetään vuokranantajan oikeudesta päästä asuinhuoneistoon. Huoneiston kunnon ja hoidon valvomista varten vuokralaisen on viivytyksettä sopivana aikana päästettävä vuokranantaja huoneistoon.

Ulkomaisen työntekijän osalta työntekijän oleskeluluvan harkinnassa otetaan huomioon sekä työsuhteen ehdot sekä kotitaloustyöntekijän asuinolot, vaikkakin asuinolojen asianmukaisuuden varmistaminen on käytännössä vaikeaa.

Suomen on näin ollen katsottava turvaavan kotitaloustyöntekijöille 6 artiklan mukaiset oikeudenmukaiset työehdot, ihmisarvoiset työolot ja heidän yksityisyyttään kunnioittavat ihmisarvoiset asuinolosuhteet.

7 ja 8 artikla. Tiedottaminen työsuhteen ehdoista. Sopimuksen 7 artikla koskee työntekijöille tiedottamista työsuhteen keskeisistä ehdoista ja 8 artikla maahanmuuttajille annettavaa kirjallista työtarjousta tai työsopimusta, jossa tulee mainita keskeiset työehdot.

Sopimuksen 7 artiklan edellytys tiedottaa kotitaloustyöntekijöille heidän työehdoistaan ja työolosuhteista on lähes samanlainen kuin työsopimuslain 2 luvun 4 §:n 2 momentin säännös, jota sovelletaan myös kotitaloustyöntekijöihin.

Yleissopimuksen 8 artiklan velvoite antaa siirtotyöläisille kirjallinen työtarjous tai työsopimus täytetään ulkomaalaislain 72 §:n säännöksellä. Sen mukaan työnantajan on liitettävä työntekijän oleskelulupahakemukseen työsopimuslain 2 luvun 4 §:ssä tarkoitettu selvitys työnteon keskeisistä ehdoista, vakuutus siitä, että ehdot ovat voimassa olevien säännösten ja asianomaisen työehtosopimuksen mukaiset tai, jos työehtosopimusta ei ole sovellettava, että ne vastaavat työmarkkinoilla vastaavissa tehtävissä toimiviin työntekijöihin noudatettavia käytäntöjä sekä työ- ja elinkeinotoimiston vaatiessa selvitys siitä, että työnantaja on huolehtinut ja vastaisuudessa kykenee huolehtimaan velvoitteistaan työnantajana.

Edellisessä kappaleessa kuvattua 8 artiklan mukaista vaatimusta ei tarvitse noudattaa tilanteissa, joissa sovelletaan työvoiman vapaata liikkuvuutta alueellisten sopimusten nojalla, kuten esimerkiksi EU:n ja ETA:n alueella tapahtuvaan työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen.

Artiklan 3 kohta edellyttää jäsenvaltioiden toteuttavan toimia, joilla huolehditaan valtioiden välisestä yhteistyöstä sopimuksen määräysten soveltamiseksi siirtotyöläisiin. Suomen solmimat sosiaaliturvaa koskevat sopimukset, EU:n työvoiman vapaata liikkuvuutta ja sosiaaliturvan koordinaatiota koskevat säännökset sekä EU:n työvoiman maahanmuuttoa koskevat direktiivit täyttävät osaltaan tämän sopimuksen yhteistyövelvoitteet.

Artiklan 4 kohdan toteuttaminen edellyttää joko lainsäädäntöä tai muita toimia, joilla varmistetaan ehdot, jotka koskevat kotitaloustyötä tekevien siirtotyöläisten oikeutta palata kotimaahansa työsopimuksen päättyessä tai päättämisen yhteydessä. Suomessa olevat ulkomaiset työntekijät voivat vapaasti poistua maasta.

Suomen voidaan näin ollen katsoa täyttävän myös sopimuksen 8 artiklan edellyttämän tason.

9 artikla. Kotitaloudessa asuminen. Sopimuksen 9 artiklassa edellytetään, että kotitaloustyöntekijät voivat sopia vapaasti työnantajansa kanssa siitä, asuvatko he kotitaloudessa. Työntekijät eivät ole velvollisia oleskelemaan kotitaloudessa tai kotitalouden jäsenien kanssa päivittäisten ja viikoittaisten lepoaikojen tai vuosilomien aikana. Työntekijällä tulee olla oikeus pitää hallussaan matkustusasiakirjojaan ja henkilötodistustaan.

Suomessa työnantaja ja työntekijä voivat sopia siitä, asuuko työntekijä työnantajan kotitaloudessa. Myös mahdollisesta varallaolosta voidaan sopia työaikalain ja sovellettavan työehtosopimuksen sallimissa rajoissa. Muutoin työnantajalla ei ole oikeutta rajoittaa kotitaloustyöntekijän ajankäyttöä. Työnantajalla ei ole myöskään oikeutta pitää hallussaan työntekijälle kuuluvia matkustus- ja henkilötodistuksia siten, että sillä rajoitetaan työntekijän liikkumisvapautta ja loukataan Suomen perustuslaissa turvattuja oikeuksia. Työnantajalla on oikeus selvittää työnteko-oikeuden perusteet ja ottaa tässä tarkoituksessa kopiot vaadittavista asiakirjoista. Velvollisuutta oleskella vapaa-aikana kotitaloudessa säännellään varallaoloa koskevissa säännöksissä, joita selostetaan tarkemmin 10 artiklan yhteydessä.

Suomen on katsottavan kuitenkin täyttävän myös 9 artiklan edellyttämän tason.

10 artikla. Työaika ja vuosiloma. Sopimuksen 10 artiklassa edellytetään jäsenmaiden pyrkivän varmistamaan kotitaloustyöntekijöiden yhdenvertainen kohtelu muiden työntekijöiden kanssa säännöllisen työajan, ylityön korvaamisen, päivittäisten ja viikoittaisten lepoaikojen ja palkallisten vuosilomien suhteen, ottaen huomioon kotitaloustyön erityispiirteet. Viikoittaisen lepoajan on oltava vähintään 24 peräkkäistä tuntia. Varallaoloaika on katsottava työajaksi kansallisen lainsäädännön taikka käytännön määrittämässä laajuudessa. Yleissopimuksen 10 artiklan 3 kohta edellyttää, että kansallisten lakien, asetusten tai työehtosopimusten taikka käytännön mukaisesti työajaksi määritellään sellainen aika, jona kotitaloustyöntekijä ei ole vapaa käyttämään aikaansa haluamallaan tavalla, vaan olemalla kotitalouden käytettävissä. Täysin yhdenvertaista kohtelua 10 artiklassa ei kuitenkaan edellytetä, vaan huomioon voidaan ottaa kotitaloustyön erityispiirteet.

Kotitaloustyölain kumoamisen jälkeen henkilöt, jotka eivät ole kuuluneet kotitaloustyölain 2 §:n nojalla lain soveltamisalaan, tulevat työaikalain piiriin kotitaloudessa työskenteleviä perheenjäseniä lukuun ottamatta. Työaikalain soveltamisalapoikkeuksen vuoksi työaikasääntelyn piiriin eivät kuulu myöskään ne perheenjäsenet, jotka eivät asu hoidettavan kanssa.

Kaikkien kotitaloustyöntekijöiden säännöllinen työaika määräytyy kotitaloustyölain kumoamisen seurauksena työaikalain 3 luvun mukaan. Työaikalain 6 §:n mukaan säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Lisäksi työntekijä ja työnantaja voivat työaikalain 12 §:n 1 momentin nojalla, jollei työehtosopimuksesta muuta johdu, sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä yhdellä tunnilla. Säännöllisen työajan tulee tällöin tasoittua keskimäärin 40 tunniksi viikossa neljän viikon ajanjakson kuluessa. Viikoittainen työaika saa olla enintään 45 tuntia. Kotitaloustyölain kumoamislain voimaantulosäännöksessä sallittaisiin kuitenkin kotitaloustyölain 4 §:n säännöllistä työaikaa koskevan säännöksen soveltaminen tiettyihin kumoamislain voimaan tullessa voimassa oleviin työsopimuksiin.

Kotitaloustyöhön voidaan soveltaa työaikalain 7 §:n 7 kohdan nojalla jaksotyöaikaa, jolloin säännöllinen työaika voidaan järjestää siten, että se on kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia ja kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia. Lisäksi 7 §:n 2 momentti sallii tietyissä tapauksissa työajan järjestämisen siten, että säännöllinen työaika on kahden toisiaan seuraavan kolmen viikon tai kolmen toisiaan seuraavan kahden viikon aikana enintään 240 tuntia.

Kaikkien kotitaloustyöntekijöiden päivittäiset lepoajat määräytyvät kotitaloustyölain kumoamisen seurauksena työaikalain 28 §:n mukaan. Sen pääsääntönä on tunnin lepoaika, jos työaika ylittää kuusi tuntia vuorokaudessa, elleivät työnantaja ja työntekijä ole sopineet lyhyemmän, mutta kuitenkin vähintään puolen tunnin lepoajan soveltamisesta.

Kotitaloustyöntekijän varallaoloaikaan sovelletaan kotitaloustyölain kumoamisen jälkeen työaikalain 5 §:ää. Sen mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että työntekijän on oltava asunnossaan tai muualla tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Korvaus kotitaloustyöntekijän varallaolosta määräytyy työaikalain 5 §:n 2 momentin mukaisesti. Sen mukaan varallaolosta sovittaessa on sovittava myös siitä suoritettavasta korvauksesta. Korvauksen määrässä on otettava huomioon varallaolosta työntekijän vapaa-ajan käytölle aiheutuvat rajoitukset. Varallaoloon työntekijän asunnossa käytetystä ajasta on vähintään puolet korvattava joko rahassa tai vastaavalla säännöllisenä työaikana annettavalla vapaa-ajalla.

Kotitaloustyölain kumoamisen jälkeen kaikkien kotitaloustyöntekijöiden ylitöihin sovellettaisiin työaikalain 4 luvun säännöksiä. Ylityön teettäminen edellyttää työaikalain 18 §:n 1 momentin mukaan työntekijän suostumusta. Työaikalain mukaan ylityötä saadaan teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden ajanjakson aikana, enintään kuitenkin 250 tuntia kalenterivuodessa, joten kotitaloustyössä sallitun ylityön määrä alenisi tuntuvasti. Lain 19 §:n 3 momentissa sallitaan mahdollisuus sopia valtakunnallisella työehtosopimuksella toisin 18 §:n 1 momentissa säädetystä ajanjaksosta, kuitenkin niin, että mainittu jakso saa olla enintään 12 kuukautta ja ylityön vuosittaisen enimmäismäärän tulee vastata edellä mainittuja enimmäismääriä.

Kotitaloustyölain kumoamisen jälkeen myös kotitalouteen työsuhteessa olevaan työntekijään tulisi sovellettavaksi työaikalain 21 §:n mukainen hätätyötä koskeva säännös. Se koskee poikkeamista myös säännöllistä työaikaa koskevan työaikalain 3 luvun säännöksistä.

Kotitaloustyölain kumoamisen jälkeen kaikkiin kotitaloustyöntekijöihin sovellettaisiin työaikalain 5 luvun yötyötä koskevia säännöksiä. Kotitaloustyöntekijällä, johon sovelletaan jaksotyötä, saadaan työaikalain 26 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan teettää yötyötä. Työaikalain 27 §:n 2 kohdan mukaan työntekijällä saa jaksotyössä teettää työvuoroluettelon mukaan peräkkäin enintään seitsemän työvuoroa yötyötä eli työvuoroa, josta vähintään kolme tuntia sijoittuu kello 23:n ja kuuden väliseen aikaan. Myös kahteen, kolmeen tai useampaan vuoroon järjestetyssä työssä saadaan teettää yötyötä siten, että vuorojen on vaihduttava säännöllisesti ja ennakolta sovituin ajanjaksoin.

Työaikalain 26 §:n 1 momentin luetteloon tehtävistä, joissa saa teettää yötyötä, ei sisälly erillistä kotitaloustyötä koskevaa mainintaa. Esityksessä ehdotetaan työaikalain 26 §:n 1 momenttiin nimenomaista yötyön sallivaa säännöstä työnantajan kotona tehtävän hoitotyön osalta. Ottaen huomioon, että yleissopimus sallii poikkeamisen yhdenvertaisesta kohtelusta muiden työntekijöiden kanssa kotitaloustyön erityispiirteiden vuoksi, sen voidaan katsoa sallivan tällaisen erityissäännöksen.

Kotitaloustyölain kumoamisen seurauksena kaikkien kotitaloustyöntekijöiden viikkolepoon sovelletaan työaikalain 31 §:n säännöksiä. Työaikalain 21 §:n hätätyösäännös koskee poikkeamista myös lain 31 §:n viikkoleposäännöksistä. Ottaen huomioon, että yleissopimus ei kiellä antamasta viikoittaista lepoaikaa keskimääräisenä, työaikalain säännösten on katsottava täyttävän yleissopimuksen 10 artiklan edellytyksen vähintään 24 peräkkäisen tunnin viikoittaisesta lepoajasta.

Kotitaloustyölain kumoamisen myötä kotitaloustyöntekijään tulee soveltaa työaikalain 33 §:n säännöstä sunnuntaityöstä. Säännös edellyttää työntekijän suostumusta sunnuntaina tai kirkollisena juhlapäivänä tehtävään työhön, ellei asiasta ole sovittu työsopimuksessa. Sovellettavaksi tulevat myös 33 §:n 2 ja 3 momentin säännökset korotetusta palkasta.

Kotitaloustyölain kumoamisen jälkeen kaikkien kotitaloustyöntekijöiden korvaus lisä- ja ylityöstä määräytyy työaikalain 22 §:n mukaan. Sen mukaan vuorokautisen säännöllisen työajan ylittävältä kahdelta ensimmäiseltä työtunnilta on maksettava 50 prosentilla ja seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka ja viikoittaisen säännöllisen työajan ylittäviltä työtunneilta 50 prosentilla korotettu palkka. Jos sunnuntaityö on ylityötä, siitä on lisäksi maksettava ylityökorvaus.

Kotitaloustyölain kumoamisen ja työaikalakiin ehdotetun muutoksen jälkeen Suomen on katsottava täyttävän tämän artiklan edellyttämän tason.

11 artikla. Vähimmäispalkka ja yhdenvertainen kohtelu palkkauksessa. Sopimuksen 11 artiklan mukaan kotitaloustyöntekijän tulee ansaita ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää vähimmäispalkkaa, mikäli hän kuuluu tällaisen vähimmäispalkan soveltamispiiriin. Sopimus sallii erilaisia palkan määräytymistapoja. Se ei edellytä lakisääteistä vähimmäispalkkaa.

Kotitaloustyölain kumoamisen jälkeen kaikkien kotitaloustyöntekijöiden työsuhteissa sovelletaan työsopimuslain vähimmäispalkan määräytymistä ja palkan maksamista koskevia säännöksiä. Jos kotitaloustyöntekijän työstä ei ole vahvistettu yleissitovaa työehtosopimusta eikä työnantaja ole järjestäytynyt, palkan tulee täyttää työsopimuslain 2 luvun 10 §:n edellytykset tavanomaisesta ja kohtuullisesta palkasta, jos työnantaja ja työntekijä eivät ole sopineet työstä maksettavasta vastikkeesta.

Tasa-arvolain 8 §:ssä säännellään syrjintää työelämässä. Sen mukaan kiellettyä syrjintää on, jos työnantaja palkka- tai muista palvelussuhteen ehdoista päättäessään menettelee siten, että henkilö joutuu raskauden, synnytyksen tai muun sukupuoleen liittyvän syyn perusteella epäedulliseen asemaan.

Suomen voidaan näin ollen katsoa täyttävän 11 artiklan edellyttämän sääntelyn tason.

12 artikla. Palkanmaksu. Sopimuksen 12 artikla sisältää määräykset palkanmaksusta sekä ehdoista, joilla osa palkasta voidaan sallia maksettavan luontaissuorituksina. Pääsääntönä on käteisenä säännöllisin väliajoin maksettava korvaus. Jollei kansallisissa laeissa tai työehtosopimuksissa toisin määrätä, palkka voidaan maksaa ainoastaan työntekijän suostumuksella pankkisiirtona, pankin tai postin sekillä, maksumääräyksellä tai muulla laillisella rahasuorituksella. Lisäksi kansallisessa laissa tai työehtosopimuksissa voidaan määritellä, että rajoitettu osa kotitaloustyöntekijän palkasta maksetaan luontaissuorituksina, joiden määritelty arvo on oikeudenmukainen ja kohtuullinen. Tällainen ehto ei saa olla kotitaloustyöntekijöiden osalta muita työntekijäryhmiä epäedullisempi.

Kotitaloustyölain kumoamisen jälkeen kaikkien kotitaloustyöntekijöiden palkanmaksuun sovelletaan työsopimuslain 2 luvun 13 §:n 1 momenttia. Sen mukaan palkka on maksettava palkanmaksukauden viimeisenä päivänä, jollei toisin sovita. Jos aikapalkan perusteena on viikkoa lyhyempi aika, palkka on maksettava vähintään kaksi kertaa kuukaudessa ja muussa tapauksessa kerran kuukaudessa.

Työsopimuslain 13 luvun 5 §:ssä säädetään asuntoedusta sekä työntekijän oikeudesta käyttää hänelle palkkaetuna annettua asuinhuoneistoa sen ajan, jolloin työnteko on keskeytynyt hyväksyttävän syyn vuoksi sekä työsuhteen päättyessä huoneenvuokralain 92 §:ssä vuokranantajan irtisanomisajaksi säädetyn ajan.

Työsopimuslain 2 luvun 16 §:ssä säännellään palkan maksamista. Sen mukaan palkka on maksettava työntekijän osoittamalle pankkitilille. Palkan on oltava työntekijän käytettävissä sen erääntymispäivänä. Palkka voidaan maksaa käteisenä vain pakottavasta syystä. Työnantaja vastaa palkanmaksutavasta aiheutuvista kustannuksista. Maksaessaan palkan työnantajan on annettava työntekijälle laskelma, josta käyvät ilmi palkan suuruus ja sen määräytymisen perusteet. Käteisenä rahana maksetusta palkasta työnantajalla on oltava työntekijän allekirjoittama kuitti tai muu maksun todentava selvitys.

Työsopimuslain palkanmaksua ja siinä noudatettavia menettelyjä koskevien säännösten on katsottava täyttävän 12 artiklan edellyttämät vaatimukset.

13 artikla. Turvallinen ja terveellinen työympäristö. Sopimuksen 13 artikla koskee kotitaloustyöntekijän oikeutta turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön.

Kotitaloustyöntekijään sovelletaan myös työterveyshuoltolakia ja työturvallisuuslakia. Tosin viimeksi mainitun lain 5 §:ssä säädetään, että eräiden lain velvoitteiden noudattamisessa otetaan työnantajan kodissa tai työnantajan osoituksesta muun henkilön kodissa tehtävän työn osalta huomioon toimintamahdollisuuksien rajoitukset.

Suomen on näin ollen katsottava täyttävän myös työympäristön turvallisuuden ja terveellisyyden osalta yleissopimuksen edellyttämän tason.

14 artikla. Sosiaaliturva. Sopimuksen 14 artiklassa edellytetään yhdenvertaista kohtelua muiden työntekijöiden kanssa sosiaaliturvan osalta. Artiklassa edellytetään jäsenvaltion varmistavan asianmukaisin toimin, ettei kotitaloustyöntekijöihin sovelleta muita työntekijöitä epäedullisempia ehtoja suhteessa sosiaaliturvaan mukaan lukien äitiysetuudet.

Suomessa työsuhteessa oleva kotitaloustyöntekijä on sosiaaliturvan osalta samassa asemassa muiden palkansaajien kanssa ja häneen sovelletaan sosiaaliturvan osalta samoja yleissääntöjä. Kotitaloustyöntekijällä on oikeus myös asumisperusteiseen sosiaaliturvaan ja julkisiin terveyspalveluihin samoin ehdoin kuin muillakin Suomessa vakituisesti asuvilla henkilöillä.

Myös Suomen sopimissa sosiaaliturvasopimuksissa kaikkia Suomeen saapuvia työntekijöitä kohdellaan yhdenvertaisesti. Työnantajan, tässä tapauksessa kotitalouden, tulee ottaa työntekijälle työeläkevakuutus säädetyn vähimmäisansiorajan ylittyessä. Kotitaloustyöntekijä on vakuutettava myös työtapaturman ja ammattitautien varalta, jos työpäiviä kertyy vuodessa yli 12. Kotitalous, jonka tulee ottaa työntekijälle lakisääteisen tapaturmavakuutus, on pääsääntöisesti velvollinen maksamaan myös kotitaloustyöntekijän työttömyysvakuutusmaksun. Lisäksi kotitalous joutuu järjestämään palkkaamilleen työntekijöille työterveyshuollon.

Näin ollen Suomen on katsottava täyttävän artiklan edellyttämän tason.

15 artikla. Yksityinen työnvälitys. Sopimuksen 15 artiklassa suojellaan kotitaloustyöntekijöitä yksityisten työnvälitystoimistojen mahdollisilta epäasiallisilta käytännöiltä myös maahanmuuttajien osalta silloin kun työntekijä välitetään työhön maasta toiseen. Yksityinen työnvälitystoimisto ei saa periä välitysmaksuja kotitaloustyöntekijöiden palkasta. Artiklan velvoitteet yksityisistä työnvälitystoimistoista ovat pitkälti yhdenmukaiset ILOn yksityistä työnvälitystä koskevan yleissopimuksen nro 181 (SopS 21/2000) vaatimusten kanssa. Suomi on ratifioinut tämän sopimuksen, joten 15 artiklan vaatimukset ovat Suomen kannalta ongelmattomia. Tosin ulkomaisten yksityisten työnvälitystoimistojen toiminnan asianmukaisuuden valvonta on vaikeaa, koska esimerkiksi siirtotyöläisen palkasta tehtävät vähennykset voidaan tehdä ulkomailla ja siten Suomen oikeudenkäyttöalueen ulkopuolella.

Yksityistä työnvälitystä säännellään työvoima- ja yrityspalvelulain 12 luvun 4 ja 5 §:ssä. Yksityisillä työvoimapalveluilla tarkoitetaan työ- ja elinkeinoviranomaisesta riippumattomia yksityisen tai oikeushenkilön tarjoamia työnvälityspalveluja ja muita työnhakuun liittyviä palveluja sekä työvoiman vuokrausta. Säännökset perustuvat ILOn yksityistä työnvälitystä koskeviin sopimuksiin sekä EU:n vuokratyödirektiiviin. Lain mukaan yksityisiä työvoimapalveluja eli työnvälityspalveluja ja muita työnhakuun liittyviä palveluja sekä työvoiman vuokrausta tarjoavat eivät saa periä maksua henkilöasiakkaalta tarjotessaan työnvälityspalveluja tai välittäessään tietoa ja neuvontaa avoimista työpaikoista ja työnhausta tai työnhakijaksi rekisteröimisestä. Maksua ei saa periä myöskään vuokratyöntekijältä, joka toimeksiannon päättymisen jälkeen siirtyy työsopimuslain 1 luvun 7 §:ssä tarkoitetun käyttäjäyrityksen palvelukseen. Yksityisiä työvoimapalveluja tarjoavien on noudatettava palveluita tarjotessaan tasapuolisuutta, eikä niissä saa tarjota alaikäistä työvoimaa työhön, johon sen ottaminen nuorten työntekijöiden lain mukaan on kiellettyä.

Suomi täyttää myös 15 artiklan osalta yleissopimuksen edellyttämän tason.

16, 17 ja 18 artikla. Tehokkaat oikeussuojakeinot ja lain toimeenpano. Kotitaloustyöntekijöillä tulee 16 artiklan mukaan olla yhdenvertainen mahdollisuus oikeudenkäyntiin sekä 17 artiklan mukaan pääsy tehokkaisiin keinoihin, joilla varmistetaan kansallisten lakien ja asetusten noudattaminen kotitaloustyöntekijöiden suojelemiseksi. Jäsenvaltion on lisäksi varmistettava työsuojelutarkastukset, lain toimeenpano ja rangaistukset. Sopimuksen 18 artiklan mukaan työsuojelutarkastuksilla sekä rangaistuksilla tulee turvata lain toimeenpano kotitaloustyön erityispiirteet riittävästi huomioon ottaen. Kansallisen lainsäädännön salliessa on määriteltävä ehdot, joilla voidaan myöntää pääsy kotitalouden tiloihin yksityisyyden suoja riittävästi huomioon ottaen.

Suomessa kotitaloustyöntekijöillä on samat mahdollisuudet kuin muillakin työntekijöillä saada työsuhdetta koskeva riita- tai rikosasia vireille tuomioistuimessa joko itse tai asiamiehen välityksellä muun muassa rikoslain (39/1889) 47 luvun mukaisten työrikosten osalta.

Suomen työsuojelun valvonta ja lain rikkomistapauksia koskevat menettelyt ja sanktiot täyttävät artiklasta johtuvat vaatimukset. Työsuojelun valvontalain 9 §:ssä säädetään työsuojelutarkastuksen edellytyksistä kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa. Näin ollen myös tämä vaatimus on Suomessa riittävästi säädelty työsuojelun valvonnan osalta.

Suomen on siis katsottavan täyttävän myös näiden artiklojen edellyttämän tason.

19 artikla. Edullisemmat määräykset. Artiklan mukaan tämä yleissopimus ei rajoita kotitaloustyöntekijöihin muiden työtä koskevien yleissopimusten nojalla sovellettavia edullisempia määräyksiä.

20—27 artiklat. Tavanomaiset loppumääräykset. Sopimuksen 20—27 artiklat sisältävät tavanomaiset ILO-sopimuksia koskevat loppumääräykset.

Yleissopimuksen 20 artiklan mukaan yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten ilmoitettava Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

Sopimuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaan yleissopimus velvoittaa ainoastaan niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt. 2 kohdan mukaan sopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit. 3 kohdan mukaan yleissopimus tulee tämän jälkeen voimaan kussakin valtiossa 12 kuukauden kuluttua siitä, kun sen ratifiointi on rekisteröity.

Sopimuksen 22 artiklan 1 kohdassa todetaan, että yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa yleissopimuksen 10 vuoden kuluttua päivästä, jona yleissopimus on tullut ensimmäisen kerran voimaan, lähettämällä irtisanomisilmoituksen Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröintiä varten. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua sen rekisteröintipäivästä. 2 kohdan mukaan jokainen tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei ole käyttänyt tässä artiklassa mainittua irtisanomisoikeuttaan edellisessä kohdassa mainitun kymmenvuotisjakson umpeutumista seuraavan vuoden aikana, sitoutuu noudattamaan yleissopimusta seuraavat 10 vuotta, minkä jälkeen se voi irtisanoa yleissopimuksen jokaisen uuden kymmenvuotisjakson ensimmäisen vuoden aikana tässä artiklassa määrätyin ehdoin.

Yleissopimuksen 23 artiklan 1 kohdan mukaan Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja ilmoittaa Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille järjestön jäsenvaltioiden ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista. 2 kohdassa todetaan, että ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisesta ilmoitetusta ratifioinnista pääjohtaja kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomiota yleissopimuksen voimaantulopäivään.

Sopimuksen 24 artiklassa todetaan, että Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille kaikkien rekisteröityjen ratifiointien ja irtisanomisten täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

Yleissopimuksen 25 artiklan mukaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvosto voi tarpeelliseksi katsomallaan hetkellä esittää yleiskonferenssille kertomuksen tämän yleissopimuksen toiminnasta ja selvittää, onko yleissopimuksen tarkistaminen kokonaisuudessaan tai osittain aiheellista merkitä konferenssin asialistalle.

Sopimuksen 26 artiklan 1 kohdassa todetaan, että mikäli yleiskokous hyväksyy tätä yleissopimusta tarkistavan uuden yleissopimuksen ja ellei uudessa yleissopimuksessa toisin määrätä, a) kun jäsenvaltio ratifioi yleissopimusta uudistavan yleissopimuksen, tämä merkitsee ilman eri toimenpiteitä nykyisen yleissopimuksen välitöntä irtisanomista sen estämättä, mitä 22 artiklassa määrätään, jos ja kun uudistettu yleissopimus on tullut voimaan; b) sinä päivänä, jona uudistettu yleissopimus tulee voimaan, tämä yleissopimus ei ole enää avoinna jäsenvaltioiden ratifiointia varten.

Artiklan 2 kohdan mukaan yleissopimus on voimassa nykyisessä muodossaan ja sisällössään niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat ratifioineet sen eivätkä ole ratifioineet uudistavaa yleissopimusta.

Sopimuksen 27 artiklassa todetaan, että yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset toisinnot ovat yhtä todistusvoimaiset.

2 Lakiehdotusten perustelut

2.1 Laki kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2011 yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Pykälä sisältäisi säännöksen siitä, että yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §. Pykälän mukaan yleissopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Laki on tarkoitus saattaa voimaan valtioneuvoston asetuksella samanaikaisesti, kun yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan. Kansainvälisesti jo voimaan tullut yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä, kun ILOn pääjohtaja on rekisteröinyt Suomen ratifioinnin.

2.2 Laki kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annetun lain kumoamisesta

1 §. Pykälässä ehdotetaan kotitaloustyölain kumoamista. Kumoamisen seurauksena sekä kotitaloustyölain piirissä olevat työntekijät että lain soveltamisalapoikkeuksia koskevan 2 §:n mukaan sen soveltamisalan ulkopuolella olevat kotitaloustyöntekijät saatettaisiin muiden työntekijöiden kanssa samojen työsuhdetta ja työaikaa koskevien säännösten piiriin.

Kotitaloustyölain mukaan kotitaloustyöntekijään, joka työsopimuksen perusteella tekee kotitaloustyötä työnantajan kodissa, sovelletaan kotitaloustyölakia sekä työsopimuslakia.

Kotitaloustyölain 2 §:ssä säädetään kuitenkin soveltamisalapoikkeuksista. Sen mukaan laki ei koske työnantajan taloudessa vakinaisesti elävää työnantajan perheen jäsentä; kahdeksaatoista vuotta täyttänyttä työntekijää, joka on tehnyt työsopimuksen kuukautta lyhyemmäksi ajaksi tai jonka työsopimuksen mukaan tulee olla saman työnantajan työssä enintään yksi arkipäivä viikossa taikka jonka säännöllinen työaika saman työnantajan työssä on enintään kolme tuntia vuorokaudessa; valtion viranomaisen valvonnan alaisena työskentelevää kotitalousharjoittelijaa; lastenhoitajaa, joka on merkitty lastenhoitajana terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta annetussa laissa tarkoitettuun terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin, jos hänen tehtävänään on yksinomaan lasten hoito ja siihen välittömästi liittyvät tehtävät, sekä sairaan hoitajana toimivaa henkilöä.

Kotitaloustyölakia ei siten ole sovellettu kaikkiin kotitaloustyötä työnantajan kodissa tekeviin.

Vuodelta 1977 olevaa kotitaloustyölakia on tarkoitettu sovellettavaksi erityisesti kotitalouden palveluksessa oleviin kotiapulaisiin. Lain perustelujen (HE 19/1975 vp) mukaan kotitaloustyölain mukaiseen kotitaloustyöhön voidaan katsoa kuuluvan työn, joka on tarpeen kodin normaalia ja asianmukaista hoitoa varten. Kotitaloustyöhön katsotaan yleisesti sisältyvän myös lasten ja talouteen kuuluvan sairaan tai muun avuttoman henkilön hoitoon liittyvät tehtävät.

Lain säätämisen jälkeen kotiapulaisten määrä on vähentynyt huomattavasti, koska kotiapulaisten tehtäviin kuuluvia toimia hoidetaan nykyisin toisella tavalla. Lastenhoitotehtävät ovat siirtyneet kodeista päiväkoteihin ja perhepäivähoidon piiriin. Myös kotihoidon muodot ovat muuttuneet kuntien vastuun ja yksityisten palveluntarjoajien käytön lisääntymisen myötä. Näin ollen kotitaloustyölain soveltamispiiriin kuuluvien työntekijöiden määrä on vähentynyt huomattavasti lain säätämisen jälkeen.

Kotitaloustyölain sisältämät soveltamisalapoikkeukset ovat kaventaneet lain soveltamisalaa merkittävästi. Lisäksi voimassa oleva sääntely on merkinnyt sitä, että lain 2 §:n nojalla kotitaloustyölain soveltamisalan ulkopuolella olevat työntekijät ovat jääneet kaiken laissa säädetyn työaikasuojelun ulkopuolelle. Tämä epäkohta puoltaa osaltaan kotitaloustyölain kumoamista ja kotitaloustyöntekijöiden saattamista yleisten työlakien piiriin. Lisäksi ILOn kotitaloustyötä koskevassa yleissopimuksessa ja EU:n työlainsäädännössä, kuten työaikadirektiivissä edellytetään, että kotitaloustyöntekijöihin sovellettavat säännökset saatetaan muihin työntekijöihin sovellettavan suojan tasolle.

Kotitaloustyölain kumoamisen jälkeen kaikki kotitaloustyöntekijät, lukuun ottamatta kotitaloudessa työskenteleviä perheenjäseniä, tulevat normaalin työaikasääntelyn piiriin. Työaikalain soveltamisalapoikkeuksesta johtuen työaikasääntelyn ulkopuolelle jäävät myös sellaiset kotitaloustyötä tekevät perheenjäsenet, jotka eivät asu vakinaisesti työnantajan eli hoidettavan taloudessa, vaikka nämä henkilöt kuuluvat tällä hetkellä kotitaloustyölain soveltamisalan piiriin.

Kotitaloustyölain kumoamisen myötä jotkut kotitaloustyöntekijöihin sovellettavat säännökset muuttuvat. Kotitaloustyölain mukainen enintään yhdeksän tunnin säännöllinen vuorokautinen työaika lyhenee työaikalain mukaiseen kahdeksaan tuntiin. Muutoin kotitaloustyölain työaikasääntely ei poikkea merkittävästi työaikalain säännöksistä. Näin ollen kotitaloustyöntekijöiden osalta ei ole yötyötä lukuun ottamatta tarvetta työaikaa koskevaan erityissääntelyyn.

Kotitaloustyölain kumoamisen myötä myös vähimmäispalkkaa ja palkanmaksua koskevan sääntely korvautuu työsopimuslain säännöksillä eikä tarvetta erityissääntelyyn ole niidenkään osalta.

Lain kumoamisen seurauksena myös työsopimuslain 1 luvun 4 §:n koeaikaa koskevat säännökset tulisivat sovellettaviksi kaikkiin kotitaloustyöntekijöihin. Koeajan soveltaminen kotitaloustyöntekijöihin on tällä hetkellä kotitaloustyölain 27 §:n nojalla kiellettyä. Koeajan käytön kieltämiselle kotitaloustyöntekijöiden työsuhteissa ei kuitenkaan ole perustetta.

Työnantajan kotona asuvan kotitaloustyöntekijän vuokrasuhteen päättämisessä noudatettaisiin huoneenvuokralain 90—94 §:n säännöksiä kotitaloustyölain säännösten sijasta. Myöskään tähän ei liity erityissääntelyn tarvetta.

Kotitaloustyölain kumoamisen jälkeen kaikkiin kotitaloustyöntekijöihin sovellettaisiin työsopimuslain 6 luvun 3 §:n yleisiä irtisanomisaikoja kotitaloustyölain säännösten sijasta. Kotitaloustyöntekijä voitaisiin myös lomauttaa työsopimuslain lomauttamista koskevien säännösten mukaisesti. Näidenkään säännösten soveltaminen kotitaloustyöntekijöihin ei ole ongelmallista eikä aiheuta tarvetta erityissääntelyyn.

2 §. Pykälän mukaan kumoamislain voimaan tullessa voimassa olevaan työsopimukseen, jossa on ennen kumoamislain voimaan tuloa sovittu noudatettavaksi kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annetun lain 4 §:n 1 momentin säännöllistä työaikaa koskevaa säännöstä eli yhdeksän tunnin säännöllistä työaikaa, saadaan soveltaa kyseistä säännöstä työsopimuksen voimassa olon ajan. Tämän säännöksen mukaan säännöllinen työaika saa olla vuorokaudessa enintään yhdeksän tuntia ja kahden viikon pituisen jakson aikana yhteensä enintään 90 tuntia. Säännös on tarpeen, koska lain kumoamisen myötä osapuolten työsopimuksiin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet muuttuvat, eikä lailla ei voida puuttua olemassa oleviin sopimussuhteisiin. Muut siirtymäsäännökset eivät ole tarpeen, koska kotitaloustyöntekijän aseman ei ole katsottava muuttuvan muissa suhteissa olennaisesti. Kotitaloustyölain soveltamispiirissä ei ole solmittu työehtosopimuksia. Tästä syystä työehtosopimuksen voimassaoloaikaa koskeva voimaantulosäännös ei ole tarpeen.

3 §. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta. Lain on tarkoitus tulla voimaan samaa aikaan kuin laki työaikalain 26 §:n muuttamisesta, laki työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetun lain 7 §:n muuttamisesta sekä laki ulkomaanedustuksen korvauksista annetun lain 2 §:n muuttamisesta, kuitenkin viimeistään silloin, kun yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan.

2.3 Työaikalaki

26 §. Yötyö. Yötyötä koskevan työaikalain 26 §:n 1 momentin luetteloon tehtävistä, joissa saadaan teettää yötyötä, esitetään lisättäväksi työnantajan kotona tehtävä hoitotyö. Muutoksen tavoitteena on varmistaa riittävä joustavuus työnantajan kotona tehtävän sairaan, vanhuksen, lapsen tai vammaisen henkilön hoidon järjestämiseksi samalla, kun tämä työ siirtyy työaikalain piiriin kotitaloustyölain kumoamisen seurauksena.

Työaikalain 26 §:n 1 momentin 1 kohdassa sallitaan yötyön teettäminen jaksotyössä. Jaksotyötä koskevan työaikalain 7 §:n mukaan kotitaloustyössä saadaan teettää jaksotyötä. Siten kotitaloustyössä saadaan jo tällä hetkellä teettää yötyötä jaksotyönä. Tämä säännös ei tällä hetkellä koske nyt puheena olevaa työnantajan kotona tapahtuvaa hoitotyötä, koska tämä työ ei ole kuulunut ollenkaan työaikasääntelyn piiriin. Kotona tapahtuvan hoitotyön tullessa nyt ehdotettavien lainmuutosten seurauksena työaikalain piiriin muiden kuin hoidettavan perheenjäsenten osalta, olisi perusteltua, että työn erityinen luonne otetaan riittävästi huomioon sallimalla yötyön teettäminen muutoinkin kuin jaksotyössä. Näin voitaisiin helpottaa osaltaan yöaikaan tarvittavan kotihoidon järjestämistä tilanteissa, joissa kotitaloudessa ei teetettäisi työaikalain 7 §:n mukaista jaksotyötä eikä työtä ole järjestetty tehtäväksi kolmivuorotyönä.

Ehdotettava muutos on kotitaloustyöyleissopimuksen määräysten mukainen. Kotitaloustyölain kumoamisen vaikutuksia työaikasääntelyyn on selvitetty tarkemmin edellä yksityiskohtaisten perustelujen kohdassa 1 Yleissopimuksen sisältö ja suhde Suomen lainsäädäntöön, sopimuksen työaikaa ja vuosilomaa koskevan 10 artiklan yhteydessä. Ehdotettu sääntely täyttää myös EU:n työaikadirektiivin vaatimukset.

2.4 Laki työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista

7 §. Pykälästä, jossa määritellään, mistä seikoista työneuvosto antaa lausuntoja, ehdotetaan poistettavaksi kotitaloustyölakia koskeva maininta mainitun lain kumoamisen vuoksi.

2.5 Laki ulkomaanedustuksen korvauksista

2 §. Pykälän 6 kohtaa, joka sisältää kotiapulaista koskevan määritelmän, ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan viittaus kotitaloustyölakiin. Uuden määritelmän mukaan kotiapulaisella tarkoitetaan kotitaloudessa työskentelevää työntekijää, joka on työsopimussuhteessa virkamieheen ja joka välittömästi ennen palvelussuhteen alkamista asui Suomessa.

3 Voimaantulo

Yleissopimuksen voimaantulosta on määrätty sopimuksen 21 artiklassa. Yleissopimus tulee kansainvälisesti voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona ILOn pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit. Tämä edellytys täyttyi 5 päivänä syyskuuta 2012, joten yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 5 päivänä syyskuuta 2013.

Tämän jälkeen yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity. Näin ollen yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä, kun ILOn pääjohtaja on rekisteröinyt Suomen ratifioinnin.

Laki yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Lait kotitaloustyöstä annetun lain kumoamisesta, työaikalain 26 §:n muuttamisesta, työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetun lain 7 §:n muuttamisesta sekä laki ulkomaanedustuksen korvauksista annetun lain 2 §:n muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan keskenään samaan aikaan, mutta viimeistään yleissopimuksen tullessa Suomen osalta voimaan. Kotitaloustyölain kumoamishetkellä voimassaolevaan työsopimukseen, jossa on ennen kumoamista koskevan lain voimaan tuloa sovittu noudatettavan kumotun lain 4 §:n säännöllistä työaikaa koskevaa säännöstä, saadaan siirtymäsäännöksen mukaan soveltaa kyseisestä säännöstä työsopimuksen voimassaolon ajan.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

4.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sekasopimuksilla tarkoitetaan sopimuksia, joiden osalta sopimustoimivalta on Euroopan unionilla ja jäsenvaltioilla yhdessä tai osittain unionilla ja osittain jäsenvaltioilla. Sekasopimuksiin rinnastetaan myös ne sopimukset, joissa EU ei voi olla sopimuspuolena, mutta joissa sopimuspuolena olevat jäsenvaltiot käyttävät, oman toimivaltansa lisäksi, unionin puolesta sen toimivaltaa (PeVL 16/2004 vp).

Jäsenvaltioilla ei ole toimivaltaa niiden määräysten osalta, joissa määrätään Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvista asioista. Eduskunnan hyväksyminen ei koske vakiintuneen käytännön mukaan sopimuksen näitä osia (esimerkiksi PeVL 31/2001 vp, PeVL 16/2004 vp ja PeVL 24/2004 vp). Perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että toimivallan jakautumiseen kiinnitetään riittävästi huomiota laadittaessa hallituksen esityksiä jaetun toimivallan sopimuksista. Esityksistä tulee ilmetä, miltä osin sopimukset kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan (katso esimerkiksi PeVL 6/2001 vp, PeVL 31/2001 vp ja PeVL 6/2005 vp).

EU:n neuvosto on antanut päätöksen, jolla se on valtuuttanut jäsenvaltiot ratifioimaan yleissopimuksen edistääkseen Euroopan unionin pyrkimyksiä edistää sekä unionissa että sen ulkopuolella ihmisarvoista työtä, jonka tärkeä osatekijä on työntekijöiden suojelu ja työolojen parantaminen.

Toimivallan osalta päätöksessä todetaan, että kotitaloustyöyleissopimuksen useimmat säännöt sisältyvät suureksi osaksi unionin säännöstöön sosiaalipolitiikan, syrjinnän torjunnan sekä rikosasioissa ja turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön aloilla. Päätöksen mukaan yleissopimuksen määräykset, jotka koskevat sellaisten kotitaloustyöntekijöiden suojelua, jotka ovat maahanmuuttajia, saattavat vaikuttaa työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen eli alaan, joka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Näin ollen eräät yleissopimuksen osat kuuluvat unionin toimivaltaan, eivätkä jäsenvaltiot voi näiden osien osalta tehdä sitoumuksia unionin toimielinrakenteen ulkopuolella.

Euroopan unioni ei voi ratifioida yleissopimusta, koska ainoastaan valtiot voivat olla sen osapuolia. Tässä tilanteessa jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten on tehtävä yhteistyötä yleissopimuksen ratifioimiseksi.

Euroopan unionin lainsäädännössä on säädetty yleissopimuksen edellyttämistä asioista kattavasti. Kuten EU:n komissiokin on edellä mainitun päätöksen valmisteluasiakirjoissa todennut, yleissopimus ei ole kuitenkaan ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa.

Sopimuksen 3 artiklan mukaisesta työsyrjinnän kiellosta säädetään syrjintädirektiivissä ja työsyrjintädirektiivissä. Myös työvoiman liikkuvuusasetus sääntelee työntekijöiden liikkuvuutta EU:n sisällä sekä yhdenvertaista kohtelua muun muassa työehtojen ja yhdistymisvapauden osalta. Yhdistelmälupadirektiivi sisältää muun muassa määräykset kolmannen maan kansalaisen oikeudesta yhdenvertaiseen kohteluun työolojen ja työehtojen osalta, joihin kuuluvat palkkaus ja irtisanomissuoja sekä työterveys ja -turvallisuus. Yhdenvertainen kohtelu koskee myös yhdistymisvapautta sekä vapautta liittyä työntekijöitä edustavaan järjestöön.

Sopimuksen 4 artiklan mukaisesta työhön pääsyn vähimmäisiästä on säännöksiä nuorten työntekijöiden direktiivissä.

Tasa-arvodirektiivissä, syrjintädirektiivissä ja työsyrjintädirektiivissä säännellään 5 artiklan mukaista tehokasta suojaa väärinkäytöltä ja häirinnältä.

Sopimuksen 6 artiklan mukaisista oikeudenmukaisista työehdoista säännellään EU:n työlainsäädännössä, työvoiman liikkuvuusasetuksessa sekä kolmansien maiden kansalaisten osalta yhdistelmälupadirektiivissä.

Sopimuksen 7 artiklan mukaisesta työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työsuhteessa sovellettavista työsuhteen ehdoista säännellään todentamisdirektiivissä.

Sopimuksen 8 artiklan edellyttämää siirtotyöläisen kirjallista työtarjousta ei yleissopimuksen mukaan tarvitse soveltaa, jos työntekijöihin sovelletaan alueellista työvoiman vapaata liikkuvuutta koskevaa sopimusta. Niinpä velvoite ei SEUT–sopimuksen 45 artiklan, ETA-sopimuksen ja työvoiman liikkuvuusasetuksen nojalla koske EU- ja ETA- alueella tapahtuvaa liikkuvuutta.

Työaikadirektiivi sääntelee 10 artiklan mukaista kotitaloustyöntekijöiden keskimääräistä viikkotyöaikaa, yhtäjaksoista vuorokautista lepoaikaa, viikoittaista lepoaikaa sekä palkallista vuosilomaa.

Oikeudesta 11 artiklan mukaiseen samaan palkkaan samanarvoisesta työstä säädetään tasa-arvodirektiivissä.

Sopimuksen 13 artiklassa edellytetyn turvallisen ja terveellisen työympäristön osalta työsuojelun puitedirektiivi sääntelee niiden kotitaloustyöntekijöiden työsuojelua, jotka eivät ole sen soveltamisalapoikkeuksessa tarkoitettuja kotitalouteen työsuhteessa olevia henkilöitä.

Sosiaaliturvaa koskevan 14 artiklan osalta sosiaaliturvan koordinaatioasetus sääntelee sosiaaliturvan yhteensovittamista EU:n sisäisen liikkuvuuden yhteydessä. Raskaudensuojeludirektiivissä säännellään korvauksesta äitiysvapaan ajalta.

Sopimuksen 15 artiklassa tarkoitettu yksityinen työnvälitys kuuluu kansalliseen toimivaltaan vuokratyötä lukuun ottamatta. Vuokratyödirektiivissä säännellään vuokratyöntekijöiden yhdenvertaista kohtelua ja keskeisiä työehtoja. Direktiivissä kielletään perimästä työntekijöiltä maksua vastineeksi toimeksiantojen järjestämisestä käyttäjäyrityksissä tai työntekijältä, joka solmii käyttäjäyrityksen kanssa työsopimuksen toimeksiannon päätyttyä kyseisessä yrityksessä.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset.

Perustuslakivaliokunta on katsonut, että kansainvälisen sopimuksen määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkun perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on olemassa lain säännöksiä tai siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla.

Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan riippumatta siitä, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Yleissopimuksen 1 ja 2 artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan, koska työsuhteista säädetään yleisesti työsopimuslaissa ja kotitaloustyölaissa.

Myös 3 artikla koskee lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, sillä myös kotitaloustyöntekijöiden ihmisoikeuksista säädetään muun muassa perustuslaissa, yhdistyslaissa, yhdenvertaisuuslaissa ja työsopimuslaissa.

Nuorten työntekijöiden työhön pääsyn alaikärajasta sekä työaikaa koskevasta suojelusta, josta on määräyksiä 4 artiklassa, on säädetty muun muassa työsopimuslaissa, kotitaloustyölaissa sekä nuorten työntekijöiden laissa.

Yleissopimuksen 5 ja 6 artiklojen edellyttämät oikeudenmukaiset työehdot sekä ihmisarvoiset työolot ja yksityisyyttä kunnioittavat ihmisarvoiset asuinolosuhteet turvataan kotitaloustyöntekijöille muun muassa työsopimuslaissa, työterveyshuoltolaissa, työturvallisuuslaissa, huoneenvuokralaissa ja terveydensuojelulaissa. Näin ollen myös nämä määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Myös sopimuksen 7 ja 8 artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan, sillä säännös velvollisuudesta tiedottaa kotitaloustyöntekijöille heidän työehdoistaan ja -olosuhteistaan sisältyy työsopimuslain 2 luvun 4 §:n 2 momenttiin. Siirtotyöläisen kirjallisesta työtarjouksesta säädetään ulkomaalaislain 72 §:ssä.

Myös 9 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, sillä kotitaloustyöntekijän päivittäisistä ja viikoittaisista lepoajoista säädetään työaikalaissa ja kotitaloustyölaissa.

Koska kotitaloustyöntekijöiden työajasta ja palkallisesta vuosilomasta säädetään työaikalaissa, kotitaloustyölaissa ja vuosilomalaissa, kuuluu myös sopimuksen 10 artikla säännöllisestä työajasta, ylityön korvaamisesta, päivittäisistä ja viikoittaisista lepoajoista ja palkallisesta vuosilomasta lainsäädännön alaan.

Kotitaloustyöntekijän oikeudesta ansaita vähimmäispalkkaa ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää säännellään tasa-arvolaissa, joten myös 11 artikla, joka koskee tasa-arvoa palkkauksessa, kuuluu lainsäädännön alaan.

Palkanmaksusta ja siitä, miten sellaisista työehdoista, kuten palkan maksamisesta luontaissuorituksena, on säädetty työsopimuslaissa ja kotitaloustyölaissa, joten tätä asiaa koskevan sopimuksen 12 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 13 artikla kuuluu lainsäädännön alaan, koska turvallisesta ja terveellisestä työympäristöstä on säännöksiä muun muassa kotitaloustyölaissa, työsopimuslaissa, työturvallisuuslaissa ja työterveyshuoltolaissa.

Myös kotitaloustyöntekijä sosiaaliturva, josta on määräyksiä sopimuksen 14 artiklassa, kuuluu lainsäädännön alaan, koska muun muassa oikeutta asumisperusteiseen sosiaaliturvaan säännellään esimerkiksi sairausvakuutuslaissa, työeläkelaissa ja tapaturmavakuutuslaissa.

Sopimuksen 15 artikla, jossa on määräyksiä yksityisestä työnvälityksestä ja yksityisistä työvoimapalveluista, kuuluu lainsäädännön alaan, koska siitä säännellään työvoima- ja yrityspalvelulaissa.

Myös sopimuksen 16 ja 17 artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan, sillä kotitaloustyöntekijöiden yhdenvertaiset mahdollisuudet saada työsuhdetta koskeva riita- tai rikosoikeudellinen asia vireille tuomioistuimessa on Suomessa turvattu yleisessä rikos- ja prosessioikeudellisessa lainsäädännössä, muun muassa rikoslaissa ja oikeudenkäymiskaaressa (4/1734).

Yleissopimuksen 18 artiklan työsuojelun valvontaa ja lain rikkomistapauksia koskevia menettelyjä ja sanktioita koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, koska työsuojelun valvontalain 9 §:ssä säädetään työsuojelutarkastuksen edellytyksistä kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa. Työrikoksista on säädetty muun muassa rikoslain 47 luvussa.

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 §:n 21 kohdan mukaan työoikeus kuuluu valtakunnan lainsäädäntötoimivaltaan maakunnan ja kuntien palveluksessa olevien virkaehtosopimuksia koskevin poikkeuksin sekä ottaen huomioon 29 §:n 1 momentin 6 kohdan ja 29 §:n 2 momentin säännökset. Yleissopimuksen on näin ollen katsottava kuuluvan valtakunnan lainsäädäntövallan piiriin.

4.2 Käsittelyjärjestys

Kotitaloustyöyleissopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen yleissopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus laiksi sen voimaansaattamisesta sekä eräiden aiempien yleissopimusten voimaansaattamisesta voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Perustuslain 15 §:ssä säädetty omaisuudensuoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä turvaamalla niin sanottuja perusteltuja odotuksia taloudellisissa asioissa. Sopimusosapuolilla on oikeus luottaa sopimussuhteiden ja niiden kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen. Olemassa oleviin sopimussuhteisiin puuttuminen lainsäädännöllä ei ole kuitenkaan ehdottomasti perusoikeudellisista syistä kiellettyä, sillä kyse ei ole perusoikeuksien ydinalueesta (esimerkiksi PeVL 36/2010 vp).

Kotitaloustyölain kumoamisen jälkeen sellaisen kotitaloustyöntekijän, jonka työsopimus on solmittu ennen kotitaloustyölain kumoamista, säännöllinen työaika saa edelleen olla kumoamislain siirtymäsäännöksen mukaan työsopimuksen voimassaoloajan kotitaloustyölain 4 §:n mukainen. Muiden työsuhteen ehtojen osalta kotitaloustyölain kumoaminen ei aiheuta merkittäviä muutoksia työntekijän ja työnantajan väliseen sopimussuhteeseen. Alalla ei ole työehtosopimusta, joten lain kumoaminen ei vaikuta voimassaolevan työehtosopimuksen sisältöön. Tästä syystä myös laki kotitaloustyölain kumoamisesta voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että,

eduskunta hyväksyisi kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoisesta työstä Genevessä 17 päivänä kesäkuuta 2011 tehdyn kansainvälisen työjärjestön vuoden 2011 yleissopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska yleissopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2011 yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoisesta työstä Genevessä 17 päivänä kesäkuuta 2011 tehdyn Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2011 yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Yleissopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.


2.

Laki kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annetun lain kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annettu laki (951/1977).

2 §

Tämän lain voimaan tullessa voimassa oleviin kotitaloustyötä koskeviin työsopimuksiin, joissa on ennen tämän lain voimaan tuloa sovittu noudatettavan kumotun lain 4 §:n säännöllistä työaikaa koskevaa säännöstä, saadaan kuitenkin soveltaa kyseistä säännöstä työsopimuksen voimassaoloajan.

3 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


3.

Laki työaikalain 26 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan työaikalain (605/1996) 26 §:n 1 momentin 13 ja 14 kohta, sellaisena kuin niistä on 14 kohta laissa 1518/2009, sekä

lisätään 26 §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on osaksi laissa 1518/2009, uusi 15 kohta seuraavasti:

26 §
Yötyö

Työ, jota tehdään kello 23:n ja 6:n välisenä aikana, on yötyötä. Työnantajan on työsuojeluviranomaisen pyynnöstä ilmoitettava tälle säännöllisesti teettämästään yötyöstä. Yötyötä saa teettää:


13) työssä, jota sen luonteen vuoksi tehdään lähes yksinomaan yöllä;

14) aluehallintoviraston luvalla ja sen määräämin ehdoin työssä, jossa työn tekninen laatu tai muut erityiset syyt sitä vaativat;

15) työnantajan kotona tehtävässä hoitotyössä.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


4.

Laki työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetun lain 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetun lain (400/2004) 7 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 336/2007, seuraavasti:

7 §
Lausunnon antaminen

Työneuvoston tehtävänä on antaa pyynnöstä lausuntoja työaikalain (605/1996), vuosilomalain (162/2005), työturvallisuuslain (738/2002) ja nuorista työntekijöistä annetun lain (998/1993) soveltamisesta ja tulkinnasta sekä siitä, onko yritystä pidettävä sellaisena, että siihen sovelletaan yhteistoiminnasta yrityksissä annettua lakia (334/2007) tai yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annettua lakia (335/2007).



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


5.

Laki ulkomaanedustuksen korvauksista annetun lain 2 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ulkomaanedustuksen korvauksista annetun lain (596/2006) 2 §:n 6 kohta, sellaisena kuin se on laissa 786/2010, seuraavasti:

2 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:


6) kotiapulaisella kotitaloudessa työskentelevää työntekijää, joka on työsopimussuhteessa virkamieheen ja joka välittömästi ennen palvelussuhteen alkamista asui Suomessa;



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


Helsingissä 3 päivänä heinäkuuta 2014

Pääministeri
ALEXANDER STUBB

Kulttuuri- ja asuntoministeri
Pia Viitanen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.