Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi pakkausten tuottajavastuuseen liittyvien jätelain eräiden velvoitteiden voimaantuloa koskevia säännöksiä. Ehdotuksen mukaan pakkausten tuottajavastuuta koskevien säännösten soveltamisen siirtymäaikaa pidennettäisiin vuodella 1 päivään toukokuuta 2015. Käytöstä poistettujen pakkausten vastaanottoa ja kuljetusta koskevia jätelain säännöksiä sovellettaisiin pakkausten tuottajiin kuitenkin pääosin vasta 1 päivästä tammikuuta 2016. Ehdotetut pidennetyt siirtymäajat turvaisivat pakkausten tuottajille ja muille toimijoille tarpeellisen ajan kehittää toimintaansa jätelain mukaiseksi ja mahdollistaisivat pakkausten tuottajavastuuta koskevien uudistusten hallitun toteuttamisen.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi tuotteen ja tuotemerkintöjen valvontaa koskevaan jätelain säännökseen täsmennystä, joka olisi tarpeen Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ehdotettavan pakkausten markkinavalvontatehtävän hoitamiseksi.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

---

Jätelain (646/2011) mukaan pakkaajien ja pakattujen tuotteiden maahantuojien (tuottajien) on järjestettävä käytöstä poistettujen pakkausten jätehuolto sekä vastattava siitä aiheutuvista kustannuksista 1 päivästä toukokuuta 2014 alkaen. Tuottajan velvollisuus koskee käytöstä poistettuja pakkauksia, jotka luovutetaan tuottajan järjestämään vastaanottopaikkaan tai kuljetukseen. Mainittuun ajankohtaan asti tuottajan vastuu on vuoden 1993 jätelain (1072/1993) nojalla osittainen. Käytännössä kunnat ovat järjestäneet kuluttajapakkausten keräyksen lähes kokonaan.

Suuri osa asumisessa ja muussa toiminnassa syntyvästä yhdyskuntajätteestä on peräisin käytöstä poistetuista pakkauksista. Pakkauksia koskevan tuottajavastuun laajeneminen muuttaa siten merkittävästi yhdyskuntajätehuollon käytännön järjestelyjä lähivuosina.

Jätelaissa säädettiin kahden vuoden (lain vahvistamisajankohta huomioon ottaen käytännössä kolmen vuoden) siirtymäaika pakkausten tuottajavastuun toimeenpanolle, jotta tuottajilla olisi aikaa valmistautua uusien velvollisuuksien noudattamiseen. Tarkoituksena on myös ollut, että asetuksella säädettäisiin tuottajavastuuta koskevat konkreettiset vaatimukset, kuten vaatimukset pakkausjätteen vastaanottopaikkojen määrästä ja pakkausmateriaalien kierrätysasteesta hyvissä ajoin ennen siirtymäajan päättymistä. Asiaan liittyvien erilaisten näkemysten vuoksi asetuksen valmistelu on kuitenkin viivästynyt.

Tuottajat ovat katsoneet, ettei heillä ole ollut edellytyksiä ryhtyä perustamaan pakkausjätteen vastaanottopaikkoja ennen vastaanottopaikkojen määrää koskevan vähimmäisvaatimuksen vahvistamista asetuksella. Tuottajan järjestämiä pakkausjätteen vastaanottopaikkoja ei siten tällä hetkellä juurikaan ole. Koska vastaanottopaikkaverkoston logistinen suunnittelu samoin kuin yksittäisten vastaanottopaikkojen perustaminen vaativat käytännön järjestelyjä ja sopimusneuvotteluja kuntien ja muiden jätealan toimijoiden kanssa, tuottajat katsovat, että ne eivät ehdi rakentaa vaatimukset täyttävää vastaanottopaikkojen verkostoa 1 päivään toukokuuta 2014 mennessä. Tuottajat ovat ehdottaneet vastaanottopaikkojen määrävaatimuksen vaiheittaista tiukentamista muutaman vuoden kuluessa vuodesta 2014 lähtien. Tällainen vaatimus olisi kuitenkin ongelmallinen jätelain 49 §:n kannalta, sillä säännöksen mukaan tuottajien on järjestettävä jätteen haltijalle maksuton ja vaivaton käytöstä poistettujen pakkausten vastaanotto 1 päivästä toukokuuta 2014 alkaen.

Tuottajien ehdottama vaiheittainen vastaanottopaikkojen määrävaatimuksen tiukentaminen voisi myös johtaa käytöstä poistettujen pakkausten vastaanottopaikkojen verkoston väliaikaiseen romahtamiseen siten, ettei lain vaatimus vastaanoton vaivattomuudesta aluksi toteutuisi. Pakkausten täyden tuottajavastuun tullessa voimaan 1 päivänä toukokuuta 2014 on pakkausten erilliskeräyksen järjestäminen nykyistä yksiselitteisemmin tuottajien vastuulla. Osa kunnista ja kuntien jätelaitoksista on ilmaissut haluttomuutensa jatkaa pakkausjätteen erilliskeräystä jätelain 47 §:n mukaisesti tuottajan järjestämää keräystä täydentävänä palveluna.

Jätelain 152 §:n 5 momentin mukaan pakkausten tuottajan on tehtävä hakemus tuottajarekisteriin hyväksymiseksi 1 päivään toukokuuta 2014 mennessä. Hakemuksessa tulee esittää tiedot muun muassa tuottajan järjestämästä käytöstä poistettujen pakkausten vastaanotosta. Vaatimusten mukaisen vastaanottopaikkojen verkoston on käytännössä oltava olemassa tai siitä on vähintään oltava vaatimukset täyttävä suunnitelma ennen kuin tuottaja hyväksytään tuottajarekisteriin. Hakemusten jättämisen määräajan ja lain 49 §:n soveltamisen aloittamisen samanaikaisuus voi epätarkoituksenmukaisesti johtaa siihen, ettei tuottaja voi vastaanottopaikkojen verkoston perustamisessa ottaa huomioon viranomaisen hyväksymispäätöksessä antamia määräyksiä verkoston lainmukaisuuden varmistamiseksi.

Edellä selostettujen ongelmien ratkaisemiseksi jätelakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että pakkauksia koskevan tuottajavastuun soveltamista lykättäisiin vuodella 1 päivään toukokuuta 2015 saakka. Samaan ajankohtaan lykättäisiin myös pakkausten tuottajan määräaika tehdä hakemus tuottajarekisteriin hyväksymiseksi. Tuottajalla olisi mainitusta ajankohdasta lähtien velvollisuus järjestää tarvittavat alueelliset vastaanottopaikat (vastaanottoterminaalit) kunnan tai muiden toimijoiden 35 §:n 1 momentin, 41 §:n 3 momentin ja 47 §:n mukaisesti erilliskeräämälle pakkausjätteelle. Muilta osin käytöstä poistettavien pakkausten vastaanottoa ja kuljetusta koskevaa jätelain 49 §:ää sovellettaisiin kuitenkin pakkausten tuottajiin vasta 1 päivästä tammikuuta 2016.

Ehdotettujen pidennettyjen siirtymäaikojen seurauksena tuottajat saisivat 1—1,5 vuotta lisää aikaa kehittää toimintaansa jätelaissa säädettyjä sekä valtioneuvoston asetuksella säädettäviä vaatimuksia vastaaviksi. Myös kunnat ja muut toimijat saisivat vastaavan lisäajan toimintansa sopeuttamiseksi muuttuviin vaatimuksiin. Ehdotetut siirtymäajat mahdollistaisivat lisäksi sen, että tuottajarekisteriin hyväksymiseksi tehtävien hakemusten viranomaiskäsittelyssä voitaisiin arvioida tuottajan esittämän asumisessa syntyvän pakkausjätteen vastaanottopaikkojen verkoston riittävyys ennen 49 §:ssä säädetyn vastaanottovelvollisuuden voimaantuloa.

Annettavassa valtioneuvoston asetuksessa on voimassa olevan pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun valtioneuvoston päätöksen (962/1997) tapaan tarkoitus säätää pakkauksista ja pakkausjätteistä annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (94/62/EY), jäljempänä pakkaus- ja pakkausjätedirektiivi, perustuvat vaatimukset pakkausten valmistusta, koostumusta, uudelleenkäytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä koskevista perusvaatimuksista, suurimmista sallituista pakkausten raskasmetallipitoisuuksista sekä pakkausten merkinnöistä. Näiden tuotevaatimusten valvontaa ei voimassa olevassa lainsäädännössä ole nimenomaisesti säädetty tietyn viranomaisen tehtäväksi. Jätelaissa säädetyn viranomaisten työnjaon perusteella valvonnasta ovat vastanneet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen omalla toimialueellaan. Käytännössä valvontaa ei ole juuri tehty. Pakkausten tuotevaatimusten valvonta vaatii markkinavalvonnan erityisosaamista eikä sen hajauttaminen alue- tai kuntatason ympäristöviranomaisille ole tarkoituksenmukaista. Valvonnan järjestämiseksi on tarkoitus jätelain 25 §:n nojalla ehdottaa pakkauksia koskevan markkinavalvonnan säätämistä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtäväksi. Virasto hoitaa jo nykyisin vastaavalla tavalla paristojen ja akkujen sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden markkinavalvontaa. Tuotetta ja tuotemerkintöjä koskevan rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaisemisesta annettua jätelain 127 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pykälässä säädetyt valvontakeinot olisivat Turvallisuus- ja kemikaaliviraston käytettävissä myös pakkausten markkinavalvonnassa.

Ehdotus pakkausten tuottajavastuuseen liittyvien jätelain eräiden säännösten siirtymäaikojen muuttamiseksi tarkoittaisi käytännössä, että seuraavien laissa säädettyjen velvollisuuksien tai oikeuksien toimeenpano siirtyisi 1 päivästä toukokuuta 2014 vuodella 1 päivään toukokuuta 2015:

— pakkausten tuottajan tai tuottajayhteisön velvollisuus tehdä jätelain 101 §:n mukainen hakemus tuottajarekisteriin hyväksymiseksi;

— jätelain 49 §:ään perustuva tuottajan velvollisuus järjestää tarvittavat alueelliset vastaanottopaikat (vastaanottoterminaalit) kunnan tai muiden toimijoiden 35 §:n 1 momentin, 41 §:n 3 momentin ja 47 §:n mukaisesti erilliskeräämän pakkausjätteen vastaanottoa varten; muilta osin jätelain 49 §:n 1 momenttia sovellettaisiin käytöstä poistettuihin pakkauksiin vasta 1 päivästä tammikuuta 2016;

— muut jätelain 6 luvussa säädetyt pakkausten tuottajaa koskevat velvollisuudet, kuten velvollisuus tiedottaa vastaanotosta sekä tuottajayhteisön perustamista, toimintaa ja toiminnan turvaamista koskevat vaatimukset;

— kiinteistön haltijan jätelain 41 §:n 3 momentin mukainen oikeus järjestää erilliskerätyn pakkausjätteen kuljetus, jos pakkausta ei kuljeteta kiinteistöittäisessä jätteenkuljetuksessa sekä siihen liittyvä velvollisuus toimittaa erilliskerätty pakkausjäte tuottajan järjestämään jätehuoltoon.

Muissa kuin edellä yksilöidyissä tapauksissa tuottaja olisi velvollinen järjestämään jätelain 49 §:n mukaisen käytöstä poistettujen pakkausten vastaanoton viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016. Lain ja sen nojalla valtioneuvoston asetuksella säädettävät vaatimukset täyttävä tuottajan järjestämä alueellisten vastaanottopaikkojen verkosto asumisessa syntyvän pakkausjätteen erilliskeräystä varten tulisi siten olla käytössä viimeistään vuoden 2016 alusta lukien.

Ehdotuksen mukaiset pidennetyt siirtymäajat mahdollistaisivat laissa säädettyjen pakkausten tuottajavastuuta koskevien muutosten suunnitelmallisen toteuttamisen sekä turvaisivat tuottajille ja muille toimijoille tarpeellisen ajan muuttaa toimintaansa uusia vaatimuksia vastaaviksi. Tuottajarekisteriin hyväksymiseksi tehtyjen hakemusten käsittelyssä ehdotetut siirtymäajat mahdollistaisivat valvontaviranomaisen antamien toimintaa koskevien määräysten huomioon ottamisen vastaanottopaikkojen verkoston viimeistelyssä vuoden 2015 loppuun mennessä.

Ehdotetut siirtymäajat olisivat pakkausten tuottajille tarpeen erityisesti lain mukaiset vaatimukset täyttävän valtakunnallisesti yhtenäisen vastaanottopaikkojen verkoston rakentamiseksi asumisessa syntyvien pakkausjätteiden erilliskeräystä varten. Saatujen tietojen mukaan tuottajat suunnittelevat rakentavansa verkoston suurelta osin kauppojen yhteyteen perustamalla uusia vastaanottopaikkoja tai sopimalla valittujen nykyisten vastaanottopaikkojen käytöstä kuntien tai muiden toimijoiden kanssa. Pakkausjätteen kuljetukset on tarkoitus kilpailuttaa alueittain sekä kuluttajatiedotus järjestää yhteistyössä kuntien ja mahdollisten muiden toimijoiden kanssa. Suunnitelluilla toimilla mahdollistettaisiin asianomaisten alojen taloudellisten toimijoiden osallistuminen käytettyjen pakkausten ja pakkausjätteiden palautus-, keruu- ja hyödyntämisjärjestelmiin pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin mukaisesti.

Ehdotuksen seurauksena pakkausten jätehuolto järjestettäisiin pääosin nykyisin voimassa olevan osittaisen tuottajavastuun pohjalta vuoden 2016 alkuun saakka. Kuntien arvioidaan jatkavan pakkausjätteen alueellista vastaanottoa ja kiinteistöittäistä keräystä jokseenkin nykyiseen tapaan siirtymäajan päättymiseen saakka. Pakkausjätteen keräyksestä ja jätehuollosta aiheutuvat kustannukset katettaisiin tällöin nykyiseen tapaan kunnan jätemaksuilla kerätyistä varoista. Vuoden 2015 toukokuun alusta lähtien kunta voisi kuitenkin toimittaa keräämänsä pakkausjätteen maksutta tuottajan järjestämiin vastaanottoterminaaleihin, minkä seurauksena kunnalle aiheutuvat kustannukset alenisivat jonkin verran. Kunnille ehdotetut pidennetyt siirtymäajat olisivat tarpeen muun muassa kunnan jätehuoltomääräysten ja jätetaksan päivittämiseksi vastaamaan pakkausten jätehuoltojärjestelyissä tapahtuvia muutoksia.

Ehdotettu siirtymäaika turvaisi tarpeellisen ajan tuottajille, kunnille ja muille toimijoille sopia yhteistyöstään pakkausten jätehuollossa. Pakkausten erilliskeräyksen ympäristövaikutukset ja kustannukset riippuvat merkittävästi siitä, kuinka tehokkaasti pakkausjätteen keräys voidaan järjestää osana muuta yhdyskuntajätehuoltoa. Erityisen keskeistä on toimivan yhteistyön varmistaminen tuottajien ja kuntien välillä asumisessa ja muussa kunnan vastuulle kuuluvan jätteen jätehuollon järjestämisessä. Jätelain mukaan kunnilla on oikeus täydentää pakkausten tuottajan järjestämää keräystä järjestämällä pakkausjätteen alueellisia vastaanottopaikkoja tai keräystä kiinteistöiltä. Lisäksi kunnilla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia asumisessa syntyvän muun kuin pakkausjätteen kierrätyskelpoisten jätelajien (esimerkiksi metalli, muovi) erilliskeräyksestä. Tuottajien ja kuntien yhteistyönä voidaan turvata tuottajan järjestämän ja kuntien mahdollisesti täydentämän pakkausjätteen keräyksen logistista tehokkuutta, edistää pakkausjätteen kiinteistökohtaista keräystä sekä varmistaa, että pakkaukset tarpeen mukaan kerätään samassa yhteydessä muun samaa materiaalia olevan jätteen kanssa, kuten metallipakkaukset yhdessä muun asumisessa syntyvän pienmetallin kanssa. Tuottajien on kuitenkin sovittava yhteistyöstä markkinalähtöisesti eikä se saa estää tai vaikeuttaa tarpeellista yhteistyötä muiden jätehuollon toimijoiden kanssa.

Ehdotetuista siirtymäaikojen muutoksesta eri toimijoille aiheutuvat taloudelliset vaikutukset olisivat väliaikaisia ja vaihtelisivat toimijoittain. Nykyisen pakkausten jätehuoltojärjestelmän ja siten myös siitä aiheutuvien taloudellisten vaikutusten arvioidaan säilyvän pääosin nykyisenkaltaisina siirtymäaikojen päättymiseen saakka. Pakkausten tuottajille kustannusrasite olisi vuoden 2016 alkuun saakka pienempi ja kuntien jätemaksuihin kohdistuva rasite vastaavasti suurempi verrattuna tilanteeseen, jossa siirtymäaikoihin ei tehtäisi ehdotettuja muutoksia. Yksityisille ympäristöalan yrityksille tuottajavastuun laajenemisesta mahdollisesti avautuvat uudet liiketoimintamahdollisuudet, kuten mahdollisuus eräissä tapauksissa tarjota asuinkiinteistöille erilliskerätyn pakkausjätteen kuljetuspalvelua, toteutuisivat ehdotettujen siirtymäaikojen päättymisen jälkeen.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tekemän selvityksen mukaan pakkausten markkinavalvonta soveltuisi viraston tehtäväksi, sillä valvontaa voitaisiin toteuttaa samoin keinoin kuin nykyisin tehdään kemikaali-, kuluttaja- tai sähkötuotteiden valvontaa. Pakkausten markkinavalvonta olisi sovitettavissa yhteen myös monen muun viraston vastuualueelle jo nyt kuuluvan tuoteryhmän valvonnan kanssa, sillä suuri osa tuotteista saatetaan markkinoille pakkauksissa. Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle olisi tarkoitus kohdentaa 50 000 euron vuotuinen määrärahalisäys pakkausten markkinavalvonnan edellyttämiin henkilövoimavaroihin ja testauskuluihin.

Esityksen ja siihen liittyvän pakkauksia ja pakkausjätteitä koskevan valtioneuvoston asetuksen valmistelun eri vaiheissa on kuultu laajasti asianomaisia viranomaisia, toiminnanharjoittajia, järjestöjä ja muita asiantuntijoita.

Luonnoksista jätelain muuttamisesta annettavaksi hallituksen esitykseksi ja pakkauksista ja pakkausjätteistä annettavaksi valtioneuvoston asetukseksi pyydettiin lausunnot yli kuudeltakymmeneltä taholta. Ehdotuksista saatiin 49 lausuntoa. Lausunnoista koottu tiivistelmä on saatavissa sähköisessä muodossa ympäristöministeriön internet-sivustolta (www.ym.fi/ > Ympäristö > Lainsäädäntö ja ohjeet > Ympäristönsuojelun valmisteilla oleva lainsäädäntö > Jätealan lainsäädännön kokonaisuudistus).

Pääosa lausunnonantajista kannatti ehdotettua siirtymäajan pidentämistä ja piti sitä välttämättömänä jätelaissa säädetyn pakkausten tuottajavastuuta koskevan muutoksen hallituksi toteuttamiseksi. Suomen Kuntaliitto, JLY—Jätelaitosyhdistys ry ja eräät kuntien jätelaitokset kuitenkin vastustivat siirtymäaikojen pidentämistä ja katsoivat sen vesittävän jätelaissa jo hyväksytyn vastuunjaon toteuttamista. Niiden mukaan tuottajien velvollisuudet voitaisiin toteuttaa alkuperäisessä voimaantuloajassa velvoittamalla tuottajat käyttämään olemassa olevaa, pääosin kuntien perustamaa keräysjärjestelmää. Lausuntojen perusteella siirtymäajat ehdotetaan säilytettäviksi pääosin lausunnolla olleen ehdotuksen mukaisina. Tuottajan velvollisuus vastaanottopaikkojen järjestämiseen kunnan ja muiden toimijoiden erilliskeräämälle pakkausjätteelle ehdotetaan kuitenkin aikaistettavaksi alkamaan jo 1 päivästä toukokuuta 2015.

Lausuntopyynnössä lakiin lisättäväksi ehdotettua uutta säännöstä tuottajan ja kunnan yhteistyöstä käytöstä poistettujen pakkausten vastaanoton ja kuljetuksen järjestämisessä arvosteltiin laajasti ja ehdotettiin sen poistamista. Ehdotettua säännöstä pidettiin epäselvänä sekä kyseenalaisena kilpailuoikeuden ja sisämarkkinalainsäädännön näkökulmasta. Kielteisen lausuntopalautteen vuoksi lakiin ei ehdoteta lisättäväksi uutta säännöstä tuottajien ja kuntien yhteistyöstä.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiesitys:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan jätelain (646/2011) 127 §:n 1 momentin johdantokappale ja 152 §:n 2, 3 ja 5 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 152 §:n 2, 3 ja 5 momentti laissa 195/2012, seuraavasti:

127 §
Tuotetta tai tuotemerkintöjä koskevan rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen

Jos tuote tai sen merkinnät eivät täytä tässä laissa tai sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädettyjä yksilöityjä vaatimuksia, ympäristöministeriö tai, jos kysymys on 48 §:n 1 momentin 3, 4 tai 6 kohdassa tarkoitetuista tuotteista, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi:

---

152 §
Eräitä velvoitteita koskevat siirtymäajat

---

Tuottajavastuuta koskevaa 6 lukua ja juomapakkauksia koskevaa 7 lukua sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2013. Muihin kuin 7 luvussa tarkoitettuihin pakkauksiin 6 lukua sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä toukokuuta 2015. Käytöstä poistettavien tuotteiden vastaanottoa ja kuljetusta koskevaa 49 §:ää sovelletaan pakkausten tuottajaan 1 päivästä tammikuuta 2016 kuitenkin niin, että tuottajan on järjestettävä 35 §:n 1 momentin, 41 §:n 3 momentin ja 47 §:n mukaisesti erilliskerätyn pakkausjätteen vastaanotto 1 päivästä toukokuuta 2015. Tässä momentissa mainittuihin ajankohtiin asti sovelletaan vastaavia vuoden 1993 jätelain säännöksiä tuottajavastuusta.

Kiinteistön haltijan järjestämää pakkausjätteen erilliskeräystä koskevaa 41 §:n 3 momenttia sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2015.

---

Tuottajan ja tuottajayhteisön sekä juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän on tehtävä vuoden kuluessa lain voimaantulosta 101 §:n mukainen hakemus tuottajarekisteriin hyväksymiseksi. Vuoden 1993 jätelain mukaiseen tuottajatiedostoon merkittynä olevan tuottajan on vastaavasti tehtävä hakemus tuottajarekisteriin hyväksymiseksi kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Pakkausten tuottajan ja tuottajayhteisön, joka huolehtii pakkausten tuottajille säädetyistä velvollisuuksista, on kuitenkin tehtävä mainittu hakemus kolmen vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Tuottajatiedostoon merkittyyn tuottajaan ja tuottajayhteisöön sovelletaan vuoden 1993 jätelain säännöksiä tuottajatiedostosta siihen asti, kun tuottaja ja tuottajayhteisö on merkitty tämän lain mukaiseen tuottajarekisteriin.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 2013

Pääministeri
JYRKI KATAINEN

Ympäristöministeri
Ville Niinistö