Siirry esitykseen
HE 243/2010
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tartuntatautilain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tartuntatautilakia. Esityksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö päättäisi tartuntatautilaissa tarkoitetuista taloudellisesti merkittävistä rokotehankinnoista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sijasta.
Lisäksi lakiin tehtäisiin teknisluonteisia tarkistuksia.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Rokotteiden hankinta
Tartuntatautilain (583/1986) 9 a §:n mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, jäljempänä THL, tulee huolehtia siitä, että kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvia rokotteita sekä 12 ja 12 a §:ssä tarkoitettuja rokotteita on saatavilla tarvittava määrä. THL:n tulee lainkohdan mukaan myös seurata tartuntatautien ehkäisyyn käytettävien rokotteiden tehoa ja vaikutuksia, ryhtyä toimenpiteisiin todetun tai epäillyn rokotuskomplikaation selvittämiseksi sekä huolehtia, että 25 §:ssä tarkoitetut rokotteet tulevat asianmukaisesti jaelluiksi. Tällä hetkellä laissa ei ole selkeästi asetettu sosiaali- ja terveysministeriölle velvoitetta huolehtia rokotteiden hankinnasta; tartuntatautilain 6 §:ssä todetaan ainoastaan, että tartuntatautien vastustamistyön yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.
THL huolehtii hankintayksikkönä rokotehankinnoista valmistelemalla hankintasuunnitelmat, laatimalla tarjouspyynnöt, käsittelemällä saapuneet tarjoukset, tekemällä hankintapäätökset ja sopimukset sekä seuraamalla sopimuksissa mainittujen rokotetoimitusten toteutumista. Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmän (KRAR) osallistuu hankintaprosessiin antamalla rokotteiden hankintakriteerejä koskevat suositukset, ja hankinta käsitellään myös THL:n rokotteiden hankintatyöryhmässä. THL:n pääjohtaja tekee työryhmien lausuntojen perusteella hankintapäätöksen ja allekirjoittaa hankintasopimuksen. THL vastaa hankintayksikkönä myös hankintapäätöksiin mahdollisesti liittyvistä valitusprosesseista markkinaoikeudessa. Rokotehankintojen käytännön toteuttamiseen varatut henkilöresurssit THL:ssä ovat: erikoistutkija kolme neljäsosa henkilötyövuotta ja farmaseutti yksi henkilötyövuosi.
Esteellisyys
THL:n oikeutta päättää rokotteiden hankinnasta on kritisoitu ja esitetty väitteitä, joiden mukaan hankintoihin saattaa vaikuttaa THL:n tutkimusyhteistyö lääkkeitä valmistavien yritysten kanssa ja siihen liittyvä tutkimusrahoitus. THL:ssä tutkimustyö ja toisaalta rokotteiden hankintaa koskeva valmistelu ja päätöksenteko ovat erillisiä toimintoja. Rokotteiden hankinnassa on noudatettu julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) säännöksiä ja lain mukaista kilpailutusmenettelyä eikä THL:n toiminnassa ole ollut huomauttamista.
Hallintolain (434/2003) 28 §:n mukaan virkamies on esteellinen:
1) jos hän tai hänen läheisensä on asianosainen,
2) jos hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista tai sitä, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa,
3) jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen,
4) jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa,
5) jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa,
6) jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan tai siihen rinnastettavaan toimielimeen ja kysymys on asiasta, joka liittyy tämän viraston tai laitoksen ohjaukseen tai valvontaan tai
7) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.
Läheisellä tarkoitetaan hallintolain 28 §:n 1 momentissa:
1) virkamiehen puolisoa ja virkamiehen lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa, iso-vanhempaa ja virkamiehelle muuten erityisen läheistä henkilöä samoin kuin tällaisen henkilön puolisoa,
2) virkamiehen vanhempien sisarusta sekä hänen puolisoaan, virkamiehen sisarusten lapsia ja virkamiehen entistä puolisoa sekä
3) virkamiehen puolison lasta, lapsenlasta, sisarusta, vanhempaa ja isovanhempaa samoin kuin tällaisen henkilön puolisoa sekä virkamiehen puolison sisarusten lapsia.
Läheisenä pidetään myös vastaavaa puolisukulaista. Puolisoilla tarkoitetaan aviopuolisoita sekä avioliitonomaisissa olosuhteissa ja rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä henkilöitä.
Hallintolain 29 §:n mukaan virkamies ratkaisee itse kysymyksen esteellisyydestään. Monijäsenisen toimielimen jäsenen ja esittelijän esteellisyydestä päättää kuitenkin toimielin. Monijäseninen toimielin päättää myös muun läsnäoloon oikeutetun esteellisyydestä.
Professori Olli Mäenpää toteaa kirjassaan Hallinto-oikeus, että esteellisyyssäännösten tarkoituksena on ensinnäkin estää, että asiaa viranomaisessa käsittelevä henkilö voisi sukulaissuhteen, taloudellisten sidonnaisuuksien tai muiden omien intressiensä vuoksi vaikuttaa asiaan (subjektiivinen puolueettomuus). Esteellisyyden sääntelyn tavoitteena on myös estää epäasiallisten seikkojen ja asiaankuulumattomien näkökohtien vaikutus hallintoasioiden käsittelyssä sekä korostaa hallinnon henkilöstön objektiivisuutta. Esteellisyyssäännöksillä on siten yleisempikin funktio. Ne vahvistavat menettelyn neutraalisuutta ja yleistä luottamusta sen riippumattomuuteen (objektiivinen puolueettomuus). Juuri yleisen luottamuksen turvaamiseksi esteellisyys tulisi aina ottaa huomioon, vaikka esteellisyys ei ilmeisesti vaikuttaisi tai edes voisi vaikuttaa asian käsittelyyn tai siinä tehtävään päätökseen.
Mäenpää toteaa edelleen, että esteellinen virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä, kun asiaa käsitellään. Käsittely on ymmärrettävä laajasti. Siihen kuuluu varsinaisen päätöksen tekemisen lisäksi päätöksen esittely ja asian ratkaisuun välittömästi liittyvä sisällöllinen valmistelu, jossa hankitaan selvitystä muun muassa asianosaisia kuulemalla ja lausuntoja pyytämällä. Monijäsenisessä toimielimessä päätöksentekoa edeltää vielä sitä koskeva keskustelu. Samoin asian käsittelyä on sihteerinä ja pöytäkirjanpitäjänä toimiminen.
Mäenpää toteaa, että esteellisyyden jättäminen huomiotta voi johtaa päätöksen kumoamiseen muutoksenhaun johdosta. Menettelyvirheenä esteellisyys on eräässä mielessä ehdoton. Vaikka lopputulos asiassa olisikin sinänsä lainmukainen ja oikea, päätös voidaan silti kumota, jos esteellisyydellä on voinut olla vaikutusta lopputulokseen. Viranomainen voi kuitenkin korjata esteellisyydestä aiheutuvan menettelyvirheen ratkaisemalla asian uudelleen niin, että esteellinen henkilö ei osallistu asian käsittelyyn. (Mäenpää, Olli: Hallinto-oikeus. WSBookwell Oy. Porvoo 2003, 4. laitos, s. 276, 287 ja 288).
Rokotehankinnasta päättämisessä esteellisyysperusteita päätöksen teossa voisivat olla esimerkiksi se, että henkilö on rokotteita valvovan viranomaisen palveluksessa (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus) tai henkilö saa palkkioita tai rahoitusta tutkimukseensa lääketehtaalta, joka valmistaa tarjouspyynnön kohteena olevaa rokotetta.
Muut Pohjoismaat
Rokotehankinnat on järjestetty Norjassa siten, että rokotehankintapäätökset tekee Kansanterveyslaitos (Folkehelseinstituttet). Kansanterveyslaitos ei tee tutkimusyhteistyötä teollisuuden kanssa ja ne henkilöt, jotka osallistuvat rokotehankintaprosessiin tai antavat asiantuntija-apua ministeriölle (departement), eivät ole yhteistyössä teollisuuden kanssa. Tanskassa on valtion osittain omistama rokotetehdas (Statens Serum Institut (SSI), joka itse valmistaa rokotteita ja sen lisäksi tekee muut rokotehankinnat. Ruotsissa hankintapäätökset tekee joko yhdessä tai erikseen landstinget tai kunta, jotka eivät tee rokotetutkimuksia.
Rokotteiden hankintamenettelyä on tarkoitus muuttaa siten, että taloudellisesti merkittävien rokotehankintojen kilpailuttamisesta vastaisi jatkossa sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriö toimisi hankintayksikkönä ja siten tarjouspyynnön ja hankintapäätöksen tekijänä. Sosiaali- ja terveysministeriö päättäisi siten esimerkiksi julkisista hankinnoista annetun lain 16 §:ssä tarkoitetuista EU-kynnysarvot ylittävistä rokotehankinnoista. Rokotteiden omistaja olisi kuitenkin edelleen THL, sillä THL:llä on Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen myöntämä lääkelain (1987/395) 32 §:n mukainen lupa harjoittaa lääkkeiden tukkukauppaa, joka vaaditaan rokotteiden hankkimiseen ja hallussapitoon edelleen toimitettavaksi. THL tekisi sopimuksen tarjouskilpailun voittajan kanssa ja seuraisi rokotetoimitusten toteutumista ja hoitaisi rokotelaskut maksuun.
Suorahankintana tehtävät julkisista hankinnoista annetun lain 27 §:n 2 tai 3 kohdan mukaiset rokotehankinnat, joita ei tarvitse kilpailuttaa (kiire, vain yksi toimittaja) ja kansallisen kynnysarvon alittavat hankinnat (useampi toimittaja), jotka kuitenkin kilpailutetaan, jäisivät edelleen THL:n tehtäväksi. Sosiaali- ja terveysministeriö päättäisi kuitenkin euromääräisesti suurehkosta hankinnasta esimerkiksi influenssa A (H1N1)v -rokotteet. THL:n olisi aina ilmoitettava rokotehankinnasta etukäteen sosiaali- ja terveysministeriölle. Samoin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädettävien niin sanottujen myyntirokotteiden, esimerkiksi japanin aivotulehdusrokote, kurkkumätäseerumi ja botuliiniseerumi, hankinta jäisi THL:lle toistaiseksi.
Lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että sosiaali- ja terveysministeriö päättäisi 11 §:n mukaisten kansallisessa rokotusohjelmassa tarkoitettujen rokotteiden ja muissa rokotuksissa käytettävien rokotteiden hankinnasta. Sosiaali- ja terveysministeriö päättäisi myös 12 §:ssä tarkoitettujen yleisiin pakollisiin rokotuksiin sekä 12 a §:ssä tarkoitettujen puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa käytettävien rokotteiden hankinnasta. Sosiaali- ja terveysministeriö päättäisi vain taloudellisesti merkittävistä rokotehankinnoista, ja THL päättäisi edelleen taloudelliselta merkitykseltään pienemmistä rokotehankinnoista.
THL maksaisi rokotteista aiheutuvat kustannukset valtion talousarvion rokotehankintamomentilta 33.70.20 niin kuin nykyisinkin. Koska THL suorittaisi rokotehankintapäätösten toimeenpanoon tarvittavat käytännön työt, henkilötyövuosiresurssitarpeet THL:ssä pysyisivät lähes ennallaan. Tehdyistä kilpailuttamisista tehdään valituksia markkinaoikeuteen. Tähän tarvitaan todennäköisesti sosiaali- ja terveysministeriön ulkopuolisen juristin asiantuntemusta. THL voitaisiin myös velvoittaa osallistumaan mahdolliseen markkinaoikeuskäsittelyyn tarvittavien vastineiden laadintaan.
Esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa.
Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, THL:ltä, Suomen Kuntaliitolta, Lääketeollisuus ry:ltä, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselta, Suomen Infektiolääkärit ry:ltä ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:ltä.
Lausunnoissa on kannatettu rokotehankintojen siirtoa sosiaali- ja terveysministeriöön.
9 a §. Tartuntatautilain 9 a §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että sosiaali- ja terveysministeriö päättää 11 §:ssä tarkoitettuun kansalliseen rokotusohjelmaan ja muihin rokotuksiin sekä 12 §:n mukaisiin yleisiin pakollisiin rokotuksiin ja 12 a §:ssä tarkoitettujen puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen rokotusohjelmaan kuuluvista taloudellisesti merkittävistä rokotehankinnoista.
Kilpailutuksen eri vaiheita valmistelisi sosiaali- ja terveysministeriön asettama rokotteiden hankintatyöryhmä, joka korvaisi THL:n rokotteiden hankintatyöryhmän. Työryhmän tehtävänä olisi valmistella tarjouspyyntö STM:n aloitteesta, tehdä vertailu tehtyjen tarjousten välillä sekä valmistella hankintapäätös.
Hankinnan toimeenpanisi THL, joka allekirjoittaisi sopimuksen rokotetoimittajan kanssa, huolehtisi sopimuksen täytäntöönpanosta, sopimuskauden mahdollisesta pidennyksestä sopimuksen sallimilla optiovuosilla, sopimuksen täydennyksistä ja täsmennyksistä sekä rokotteen asianmukaisesta jakelusta THL:n lääketukkukaupan kautta. THL huolehtisi siitä, että rokotetoimittajat ovat Suomen Lääkevahinkokorvausosuuskunnan jäseniä tai että valmistajalla on rokotteen käyttäjien turvaksi vastaavanlainen lääkevahinkovakuutus. THL on myös Suomen Lääkevahinkokorvausosuuskunnan jäsen ja vastaa poikkeustapauksissa, kuten esimerkiksi pandemiarokotteen osalta, vakuuttamisesta.
Pykälän 2 momentin sisältö säilyisi ennallaan.
9 b §. Pykälän mukaan THL:n olisi seurattava tartuntatautien ehkäisyyn käytettävien rokotteiden tehoa ja vaikutuksia, ryhdyttävä toimenpiteisiin todetun tai epäillyn rokotuskomplikaation selvittämiseksi sekä huolehdittava, että 25 §:ssä tarkoitetut rokotteet tulevat asianmukaisesti jaelluiksi. Nämä tehtävät kuuluvat THL:lle jo nykyisin voimassa olevan 9 a §:n 1 momentin perusteella, mutta ne siirrettäisiin ehdotettuun pykälään, sillä tehtävät eivät koske rokotteiden hankinnoista päättämistä.
12 §:n 1 momentti, 12 a §, 23 §:n 2 momentti, 23 a §:n 2 ja 4 momentti, 23 b §:n 5 momentti sekä 40 a §:n 2 ja 4 momentti. Näihin pykäliin ehdotetaan muutettavaksi Kansanterveyslaitoksen tilalle Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, jolle kyseiset tehtävät ovat siirtyneet organisaatiouudistuksen yhteydessä vuoden 2009 alusta. Lisäksi niihin tehtäisiin pieniä stilistisiä korjauksia.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
THL huolehtisi kuitenkin ennen tämän lain voimaantuloa aloittamiensa rokotteiden tarjouskilpailujen ja rokotehankintojen loppuun saattamisesta.
Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan tartuntatautilain (583/1986) 9 a §, 12 §:n 1 momentti, 12 a §, 23 §:n 2 momentti, 23 a §:n 2 ja 4 momentti, 23 b §:n 5 momentti sekä 40 a §:n 2 ja 4 momentti,
sellaisina kuin ne ovat, 9 a § laissa 1042/2008 sekä 12 §:n 1 momentti, 12 a §, 23 §:n 2 momentti, 23 a §:n 2 ja 4 momentti, 23 b §:n 5 momentti sekä 40 a §:n 2 ja 4 momentti laissa 935/2003, sekä
lisätään lakiin uusi 9 b § seuraavasti:
9 a §Sosiaali- ja terveysministeriö päättää 11, 12 ja 12 a §:ssä tarkoitettuja rokotuksia varten tarvittavien rokotteiden taloudellisesti merkittävästä hankinnasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huolehtii sosiaali- ja terveysministeriön rokotehankintapäätöksen toimeenpanosta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos päättää muista rokotehankinnoista ilmoitettuaan etukäteen hankinnasta sosiaali- ja terveysministeriölle.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan säätää, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huolehtii muiden vaarallisten tai harvinaisten tartuntatautien torjuntaan tarvittavien rokotteiden, vasta-aineiden ja tutkimusaineiden saatavuudesta.
9 b §Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on seurattava tartuntatautien ehkäisyyn käytettävien rokotteiden tehoa ja vaikutuksia, ryhdyttävä toimenpiteisiin todetun tai epäillyn rokotuskomplikaation selvittämiseksi sekä huolehdittava, että 25 §:ssä tarkoitetut rokotteet tulevat asianmukaisesti jaelluiksi.
12 §Kunnan on järjestettävä yleisiä pakollisia rokotuksia sellaisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi, joka voi saada aikaan huomattavaa vahinkoa väestön tai sen osan terveydelle, taikka muusta terveydenhoidollisesti tärkeästä syystä. Valtioneuvosto päättää pakollisen rokotuksen toimeenpanon ajankohdasta ja siitä, mitä väestönosaa, ryhmää tai ikäluokkaa rokottamisvelvollisuus koskee, minkä ajan päätös on voimassa sekä mitä rokotuksessa on muutoin noudatettava. Ennen päätöksen tekemistä asiasta on hankittava Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunto, jollei Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ole tehnyt asiaa koskevaa esitystä.
12 a §
Puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa toimeenpannaan pakolliset rokotukset kullekin ikäluokalle tartuntatautien leviämisen estämiseksi tai muusta terveydenhoidollisesti tärkeästä syystä. Sosiaali- ja terveysministeriö päättää pakollisen rokotusohjelman sisällöstä puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa hankittuaan asiasta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon.
23 §Edellä 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun laboratorion on tehtävä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle tartuntatauti-ilmoitus toteamastaan yleisvaarallisen tai ilmoitettavan tartuntataudin mikrobilöydöksestä. Tartuntatauti-ilmoitus on tehtävä myös sellaisista muista tartuntatautien mikrobilöydöksistä, joiden esiintymistä on epidemioiden varhaisen toteamisen tai torjuntaohjelmien suunnittelemisen vuoksi tärkeää seurata keskitetysti (muut rekisteröitävät mikrobilöydökset). Muut rekisteröitävät mikrobilöydökset määritellään valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella säädetään myös, milloin tartuntatauti-ilmoitukseen on liitettävä mikrobikantoja ja näytteitä.
23 a §
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ylläpitää 23 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten perusteella tartuntatautien vastustamistyötä, niiden leviämisen ehkäisemistä ja seurantaa sekä tilastointia ja tutkimusta varten valtakunnallista tartuntatautirekisteriä.
Valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin ja alueelliseen lääkkeille erittäin vastustuskykyisten mikrobien kantajien rekisteriin talletetaan tunnistetietoina 23 §:n 4 momentissa tarkoitetut tiedot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voi täydentää valtakunnallisen tartuntatautirekisterin tietoja väestörekisterijärjestelmästä tiedoilla potilaan asuinkunnasta, syntymämaasta, kansalaisuudesta ja mahdollisesta kuolemasta. Tunnistetiedot sisältäviä tietoja saadaan säilyttää niin kauan kuin se on rekistereiden 1 ja 2 momentissa määriteltyjen käyttötarkoitusten kannalta välttämätöntä. Tieto henkilön nimestä hävitetään samaa tartuntatautitapausta koskevien erillisten ilmoitusten yhdistämisen (yhdistämisaikaväli) päättymistä seuraavan vuoden loppuun mennessä. Saman ajan kuluessa henkilötunnukset on muutettava valtakunnallisessa tartuntatautirekisterissä sellaiseen muotoon, ettei yksittäisiä henkilöitä voida niiden perusteella tunnistaa. Tietojen käsittelyn perusteen ja tarpeen arvioinnista on voimassa, mitä henkilötietolain (523/1999) 12 §:n 2 momentissa säädetään.
23 b §
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voi salassapitosäännösten estämättä antaa luvan henkilötietojen luovuttamiseen valtakunnallisesta tartuntatautirekisteristä, jos luovutus tapahtuu terveydenhuollon toimintaa, tautien ennaltaehkäisyä tai hoitoa koskevaa taikka näihin liittyvää määrättyä tieteellistä tutkimusta varten ja luovutus täyttää viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 §:n 3 momentissa säädetyt vaatimukset. Ennen lupapäätöksen antamista tietosuojavaltuutetulle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.
40 a §Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on oikeus saada pyynnöstä 10 §:ssä tarkoitetuilta laboratorioilta tietoja tartuntatautitapausten toteamiseksi tehtyjen tutkimusten lukumääristä ja käytetyistä laboratoriomenetelmistä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavalla lääkärillä on oikeus saada kunnan ja valtion terveydenhuolto- ja terveydensuojeluviranomaisilta sekä 10 §:ssä tarkoitetuilta laboratorioilta salassapitosäännösten estämättä 3 §:ssä tarkoitettua epidemian syyn selvittämistä varten tarvittavat tiedot sekä tässä tarkoituksessa käsitellä tartuntatautiin sairastuneiden ja muiden henkilöiden sille itse antamia tietoja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavalla lääkärillä on salassapitosäännösten estämättä oikeus luovuttaa tartuntatautien vastustamistyöstä vastaaville viranomaisille ja kunnan terveydensuojeluviranomaisille sellaisia selvitystä tehdessään saamiaan tietoja, jotka ovat välttämättömiä näille viranomaisille laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Henkilöiden itse antamien tietojen luovuttaminen edellyttää kuitenkin, että henkilö ei ole kieltänyt tietojen luovuttamista. Henkilötiedot on hävitettävä, kun ne eivät ole enää selvityksen tekemisen kannalta tarpeen.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huolehtii ennen tämän lain voimaantuloa aloittamiensa rokotehankintojen loppuun saattamisesta.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 2010
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Peruspalveluministeri
Paula Risikko