Sivua
muistilistalla
Tulosta

HE 33/2008
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi rikoslain 2 luvun 7 ja 10 §:n sekä valtion virkamieslain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan laajennettavaksi tuomarin vastuuta käyttäytymisestään sekä viranhoidossa että sen ulkopuolella.

Tuomioistuin voisi syyttäjän vaatimuksesta määrätä tuomarin pantavaksi viralta vähintään 60 päiväsakolla rangaistusta tahallisesta rikoksesta, jos rikoksen laatu, niiden toistuvuus tai muu rikokseen liittyvä seikka osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi toimimaan tuomarina.

Tuomioistuimen päällikkötuomari voisi antaa tuomarille valtion virkamieslain mukaisen varoituksen virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Tuomarilla olisi oikeus hakea päätökseen oikaisua virkamieslautakunnalta. Virkamieslautakunta käsittelisi tuomarille annetun varoituksen kokoonpanossa, johon kuuluisi tuomariyhdistysten keskusjärjestön nimeämiä jäseniä. Nämä eivät kuitenkaan muodostaisi lautakunnassa enemmistöä.

Työkykynsä menettäneelle yleisen tuomioistuimen tuomarille antaisi hakemuksettoman eron edelleen se tuomioistuin, jossa tuomaria olisi syytettävä virkarikoksesta. Eron antamista tarkoittavaan hovioikeuden päätökseen voisi hakea muutosta valittamalla korkeimmalta oikeudelta. Hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden tuomarille eron antaisi kuitenkin korkein hallinto-oikeus.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan syksyllä 2008.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Tuomarin vastuu käyttäytymisestään

Valtiollisten tehtävien jaon mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Tuomiovallan käytössä tuomioistuimet antavat yksilöille ja yhteisöille oikeussuojaa soveltamalla yleistä lakia yksittäistapauksessa. Tuomioistuimen riippumattomuus tarkoittaa ennen muuta tuomarin tuomitsemistoiminnan riippumattomuutta kaikista muista vaikuttimista kuin lain säännöksistä. Tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuus varmistaa yksilöjen ja yhteisöjen oikeussuojan toteutumisen juuri sillä tavalla kuin yksittäistapauksessa sovellettavassa laissa on säädetty.

Tuomarien riippumattomuus on toteutettu niin, että tuomarille on perustuslain 103 §:ssä turvattu erityinen virassa pysymisoikeus. Tuomaria ei voida julistaa virkansa menettäneeksi muutoin kuin tuomioistuimen tuomiolla. Häntä ei saa myöskään ilman suostumustaan siirtää toiseen virkaan, ellei siirto aiheudu tuomioistuinlaitoksen uudelleen järjestämisestä.

Vaikka tuomarin asemaa virassaan suojaa muita virkamiehiä vahvempi virassa pysymisoikeus, ovat tuomarit virkamiehiä. Valtion virkamiesten oikeusasemasta ja virkavastuusta säädetään perustuslain 118 §:ssä ja valtion virkamieslaissa (750/1994). Virkamieslain säännökset koskevat pääosin myös tuomaria. Tuomareiden aseman erityispiirteistä säännellään lain 12 luvussa, jossa olevassa 45 §:ssä säädetään miltä osin virkamieslakia ei sovelleta tuomareihin.

Tuomarilla tarkoitetaan valtion virkamieslaissa kuten muussakin lainsäädännössä tuomioistuimeksi organisoidun lainkäyttöelimen puheenjohtajaa tai jäsentä. Tuomareiden lisäksi tuomioistuimissa työskentelee myös lakimieskoulutuksen saaneita esittelijöitä ja käräjäviskaaleja. Valtion virkamieslain 48 §:n erityissäännöksen perusteella tuomarina pidetään lain tarkoittamalla tavalla myös korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden esittelijää. Hovioikeuden, vakuutusoikeuden ja hallinto-oikeuden esittelijä tai käräjäoikeuden käräjäviskaali eivät sen sijaan ole virkansa puolesta tuomarin asemassa.

Virkamiehen ja tuomarin vastuu voi olla myös rikos- tai vahingonkorvausvastuuta.

Virkamiesten rikosoikeudellista virkavastuuta koskevat säännökset ovat rikoslain (39/1889) 40 luvussa, jossa säädetään virkarikoksista. Virkarikoksen seuraamuksena voi olla rikosasiaa käsitelleen tuomioistuimen määräämä viraltapano, jos rikos osoittaa virkamiehen ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä. Viraltapanon tarkoituksena on mahdollistaa virantoimituksen päättäminen, kun virkamies ei rikoksen vuoksi ole enää sovelias toimimaan virassaan. Rikoslain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan 40 luvun rangaistussäännöksissä tarkoitettu viraltapano käsittää sen viran tai julkisen tehtävän menettämisen, jossa rikos tehtiin. Jos virkamies on siirtynyt siitä virasta, jossa rikos on tehty, toiseen vastaavanlaiseen virkaan, viraltapano käsittää tuon viran menettämisen.

Viraltapano voi seurata myös muusta rikoksesta kuin virkarikoksesta. Näistä tilanteista säädetään rikoslain 2 luvun 10 §:ssä. Mainitussa lainkohdassa viraltapanomääräyksen antaminen riippuu rikoksen törkeydestä ja siitä seuraavan rangaistuksen ankaruudesta. Viraltapano on ehdoton, jos virkamies tuomitaan elinkaudeksi vankeuteen. Viraltapano on pääsääntöistä, jos virkamies tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksi vuodeksi. Viraltapanosta voidaan kuitenkin tällöin luopua, jos tuomioistuin katsoo, ettei rikos osoita tuomittua sopimattomaksi olemaan virkamiehenä. Viraltapano on harkinnanvaraista, jos virkamies tuomitaan tahallisesta rikoksesta vankeuteen alle kahdeksi vuodeksi. Viraltapano on tällöin tuomittava, jos rikos osoittaa tekijän ilmeisen sopimattomaksi olemaan virkamiehenä. Rikoslain 2 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan 10 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa viraltapano käsittää sen viran ja julkisen tehtävän tai niiden virkojen ja julkisen tehtävän menettämisen, jotka tuomitulla tuomitsemishetkellä on.

Viraltapanoa ei siis voida tuomita, jos tekijä tuomitaan tuottamuksellisesta rikoksesta alle kahden vuoden vankeusrangaistukseen tai tahallisesta rikoksesta sakkoon.

Virkarikoksesta sakkoa lievempi seuraamus on varoitus. Se voidaan tuomita seuraamukseksi vain tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:10). Rikosoikeudellisesta varoituksesta tulee merkintä virkamiehen nimikirjaan.

Virkamiehen vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslain (412/1974) 3 ja 4 luvussa.

Muiden virkamiesten kuin tuomareiden virkamiesoikeudellinen virkavastuu toteutuu hallinnollisessa järjestyksessä valtion virkamieslain mukaisesti virkamiehelle annettavana varoituksena tai virkasuhteen päättämisenä. Kirjallinen varoitus voidaan valtion virkamieslain 24 §:n mukaan antaa virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä. Varoitus kohdistuu seuraamuksena etupäässä sellaiseen virkamiehen moitittavaan toimintaan, joka ei ole vakavuudeltaan riittävä virkamiehen irtisanomiseen. Hallinnollisessa järjestyksessä annetusta varoituksesta ei tehdä merkintää nimikirjaan. Vähäisistä rikkomuksista esimies voi antaa virkamiehelle myös suullisen tai kirjallisen huomautuksen. Kysymys on silloin työnjohdollisesta toimenpiteestä, jota ei ole laissa erikseen säännelty.

Valtion virkamiehen on virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Molemmat lainkohdat koskevat myös tuomaria.

Tuomarille ei siis voida antaa valtion virkamieslain 24 §:n mukaista kirjallista varoitusta. Tuomarille voidaan kuitenkin antaa sitä lievempi suullinen tai kirjallinen huomautus.

Tuomarin käyttäytymisen valvonta

Perustuslain 99 §:n 2 momentin mukaan ylimmät tuomioistuimet valvovat lainkäyttöä omalla toimialallaan. Valtioneuvoston oikeuskanslerin tehtävänä on perustuslain 108 §:n ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä on perustuslain 109 §:n nojalla muun muassa valvoa, että tuomioistuimet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tuomioistuinten riippumattomuuden johdosta ylimmät laillisuusvalvojat voivat puuttua tuomioistuimelle kuuluvan harkintavallan käyttöön siinä, miten tuomari on ratkaissut asian vain aivan poikkeuksellisesti silloin, kun harkintavallan rajat on ilmeisen selvästi ylitetty. Sen sijaan laillisuusvalvojat voivat valvoa tuomarin menettelyä ja käyttäytymistä oikeudenkäynnin aikana.

Valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen käytettävissä olevat toimenpiteet ovat samankaltaiset. Mahdollisia toimenpiteitä ovat virkasyyte, huomautus, käsityksen lausuminen tai esitys. Ankarin toimenpide on virkasyytteen nostaminen.

Syytteen nostamisesta tuomaria vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoiminnassa päättää perustuslain 110 §:n 1 momentin mukaan oikeuskansleri tai oikeusasiamies. Syytteen ajaa valtakunnansyyttäjänviraston valtionsyyttäjä. Tuomareiden virkasyytteet käsitellään pääsääntöisesti hovioikeudessa.

Jos tuomari on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, mutta syytteen nostaminen ei ole tarpeen, virheen tehneelle voidaan antaa huomautus. Sen tarkoituksena on ehkäistä virheen toistuminen ja ohjata oikeaan menettelyyn vastaisuudessa.

Jos todettuun lainvastaiseen menettelyyn tai velvollisuuden laiminlyöntiin liittyy lieventäviä asianhaaroja tai sellaisen toteaminen on oikeudellisesti tulkinnanvaraista, voidaan huomautuksen sijasta tyytyä käsityksen lausumiseen. Laillisuusvalvoja lausuu tällöin käsityksensä lainmukaisesta menettelystä tai kiinnittää valvottavan huomiota vastaisen varalle perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista edistäviin näkökohtiin. Käsitys voi olla luonteeltaan joko moittiva tai ohjaava. Käytännössä vähäiset virheet ja tulkinnanvaraiset tapaukset johtavat tavallisimmin käsityksen lausumiseen.

Viranomaiselle voidaan tehdä myös esitys tapahtuneen virheen oikaisemiseksi ja epäkohdan korjaamiseksi. Usein viranomaisen virhe tosin oikaistaan tai epäkohta korjataan heti, kun laillisuusvalvoja on siihen esimerkiksi selvityspyynnöin puuttunut.

Ylimmät laillisuusvalvojat keskittyvät tuomioistuimiin kohdistuvassa valvonnassaan menettelyllisiin oikeusturvatakeisiin. Siinä kysytään, onko ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1990; Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklassa ja perustuslain 21 §:ssä turvattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutunut yksittäistapauksessa. Tyypillisiä esimerkkejä ovat asioiden käsittelyn viipyminen, tuomarin käytös ja asiakkaan kohtelu. Myös ratkaisujen asianmukaiseen perustelemiseen on kiinnitetty huomiota. Oikeusasiamies on kannanotoillaan pyrkinyt kehittämään niin sanottua hyvää tuomioistuintapaa.

Tuomioistuimen ja yksittäisen tuomarin menettely tulee ylimpien laillisuusvalvojien tutkittavaksi joko kantelun johdosta, viranomaisen aloitteesta tai laillisuusvalvojan omana aloitteena. Yksityiset henkilöt tai yhteisöt voivat kannella oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle, jos he katsovat, että ylimmän laillisuusvalvojan valvontavaltaan kuuluva henkilö, viranomainen tai muu yhteisö on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä.

Hovioikeuden on hovioikeuslain (56/1994) 2 §:n 3 momentin mukaan valvottava alaistensa tuomioistuinten toimintaa ja ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin havaitsemiensa epäkohtien poistamiseksi. Tässä tarkoituksessa hovioikeuden on hovioikeusasetuksen (211/1994) 23 §:n 2 momentin mukaisesti laadittava alioikeuden valvonnassa havaitsemistaan asioista kertomus, joka on toimitettava tiedoksi laillisuusvalvojille. Lisäksi hovioikeuden on ilmoitettava valtioneuvoston oikeuskanslerille tietoonsa tulleista seikoista, jotka saattavat johtaa virkasyytteen nostamiseen hovioikeudessa.

Alioikeuksien valvonnassa hovioikeudet seuraavat muun muassa lainkäytön tasoa sekä oikeusperiaatteiden soveltamisen ja laintulkinnan yhdenmukaisuutta, asioiden jakautumista lainkäyttöhenkilökunnan kesken, käsittelyn joutuisuutta ja säädettyjen määräaikojen noudattamista, tuomioistuinharjoittelun järjestämistä ja valtioneuvoston oikeuskanslerin valvontaa koskevissa kirjeissään erityisesti esille nostamia kysymyksiä. Valvontaan kuuluu myös tarpeellista ohjausta.

Tuomarin työkyvyn valvonta

Tuomari on valtion virkamieslain 19 §:n nojalla velvollinen antamaan asianomaisen viranomaisen pyynnöstä tehtävänsä hoitamisen terveydellisiä edellytyksiä koskevia tietoja ja hänet voidaan määrätä hänen terveydentilansa toteamiseksi suoritettaviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin, jos se on tarpeen hänen tehtävänsä hoitamisen edellytysten selvittämiseksi. Jos tuomari kieltäytyy tutkimuksista, hänet voidaan lain 40 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla pidättää virantoimituksesta samoin kuin 3 kohdan nojalla, jos hänellä on sellainen sairaus, joka haittaa olennaisesti viran hoitoa.

Jos tuomari on sairauden, vian tai vamman vuoksi menettänyt työkykynsä, hän on valtion virkamieslain 46 §:n 2 momentin mukaan velvollinen eroamaan valtion palveluksesta. Jollei tuomari tällöin eroa, on sen tuomioistuimen, jossa häntä on syytettävä virkarikoksesta, annettava hänelle hakemuksetta ero. Eron käsittelevä tuomioistuin on pääsääntöisesti hovioikeus, jossa asia käsitellään hovioikeusasetuksen 9 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisesti täysistunnossa oikeushallintoasiana. Valtion virkamieslain 58 §:n mukaan hovioikeuden päätökseen ei saisi hakea muutosta valittamalla. Korkeimman oikeuden ennakkotapauksen 2004:110 mukaan perustuslain 21 §:n 1 momentista kuitenkin johtuu, että hovioikeuden päätökseen täytyy voida hakea muutosta asian tutkimiseksi lainkäyttöjärjestyksessä.

1.2. Pohjoismainen lainsäädäntö ja käytäntö

Ruotsi

Ruotsin perustuslaki sisältää säännöksen tuomarin riippumattomuudesta. Perustuslain mukaan mikään viranomainen ei saa määrätä, miten tuomioistuin ratkaisee yksittäisen asian tai kuinka se soveltaa oikeusohjeita yksittäistapauksessa. Perustuslaissa säädetään myös tuomarin erottamattomuudesta. Vakinainen tuomari voidaan erottaa virastaan vain, jos hän rikoksella tai vakavalla tai toistuvalla virkavelvollisuuksien laiminlyönnillä osoittautuu ilmeisen sopimattomaksi virkaan. Jos tuomarin erottamisesta on päättänyt muu viranomainen kuin tuomioistuin, tuomarilla on oikeus saattaa päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vastaava soveltuu myös, jos tuomari on pidätetty virantoimituksesta tai velvoitettu lääkärintarkastukseen.

Julkisesta palvelussuhteesta säädetty laki koskee myös tuomareita, mutta vain osittain ylimpien tuomioistuinten jäseniä. Laissa on säädetty kurinpidollisesta vastuusta. Kurinpitorangaistus voidaan määrätä julkishallinnon työntekijälle, joka tahallaan tai varomattomuudesta laiminlyö tehtäväänsä kuuluvia velvollisuuksia. Olosuhteisiin nähden vähäisestä virheestä ei saa määrätä kurinpitorangaistusta. Kurinpitorangaistuksia ovat varoitus ja palkanalennus.

Kurinpitoasiat käsitellään valtion kurinpitolautakunnassa (statens ansvarsnämnd). Lautakunta käsittelee myös erottamista, virantoimituksesta pidättämistä ja lääkärintarkastukseen määräämistä koskevat asiat. Lautakunta on viisijäseninen hallinnollinen toimielin. Lautakuntaan kuuluu puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, joilla on oltava kokemusta vakinaisesta tuomarin tehtävästä. Edelleen lautakuntaan kuuluu työntekijöitä edustava jäsen sekä kaksi poliittisten puolueiden nimeämää jäsentä. Lautakunnan päätöksestä voi valittaa työtuomioistuimeen, jos työntekijä kuuluu ammattijärjestöön ja järjestö haluaa avustaa häntä asiassa. Muussa tapauksessa asia käsitellään yleisessä alioikeudessa. Julkisesta palvelussuhteesta säädetyn lain säännöksiä kurinpidollisesta vastuusta sovelletaan muihin tuomareihin paitsi ylimpien tuomioistuinten jäseniin, joita koskevat kurinpitoasiat käsitellään korkeimmassa oikeudessa.

Lautakunnan käytännön mukaan tuomarin käyttäytymiseltä tulee odottaa vilpittömyyttä ja moitteettomuutta. Jos tuomari on syyllistynyt rikokseen, josta on seurannut sakkoa ankarampi rangaistus, olisi huomiota herättävää, jos hän saisi säilyttää virkansa. Rikoksiin syyllistyneen tuomarin siirtämistä pois rikosasioiden käsittelystä ei ole pidetty oikeana seuraamuksena, koska tuomarille on asetettava samat vaatimukset riippumatta siitä, millaisia asioita hän käsittelee. Lautakunnan käytännössä esimerkiksi syyllistyminen toistuvasti näpistyksiin on osoittanut henkilön sopimattomaksi toimimaan tuomarina.

Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin laillisuusvalvonta kohdistuu myös tuomioistuimiin. Ne voivat saattaa kurinpitoasian lautakunnan käsiteltäväksi. Valvontakäytännössään oikeusasiamies on puuttunut esimerkiksi asioiden käsittelyn hitauteen, päätösten perustelujen puutteellisuuteen ja muihin menettelyvirheisiin.

Norja

Norjan perustuslain mukaan tuomarit ovat erottamattomia. Heidät voidaan erottaa vain oikeudenkäynnin jälkeen tuomiolla. Virantoimituksesta pidättäminen on mahdollista, mutta oikeudenkäynti tuomarin erottamiseksi on aloitettava välittömästi sen jälkeen. Tuomari voidaan erottaa, jos hän osoittautuu käytöksellään virassa tai sen ulkopuolella sopimattomaksi tehtäväänsä tai rikkoo sitä arvostusta ja luottamusta, joka on välttämätöntä viran hoitamiseksi. Erottaminen on mahdollista myös, jos tuomari on käyttäytynyt karkean ymmärtämättömästi virassaan tai uhmannut saamaansa varoitusta tai moitteesta huolimatta rikkonut virkavelvollisuuksiaan. Ylempi tuomioistuin voi lisäksi omasta aloitteestaan tuomita tuomarin oikeudenkäyntirikoksesta, jos se havaitsee asiaa muutoin tutkiessaan, että asiaa alemmassa oikeudessa käsitellyt tuomari on syyllistynyt selvästi moitittavaan tai rikolliseen menettelyyn oikeudenkäynnin aikana. Käytännössä rangaistuksia tuomitaan harvoin.

Norjaan on vuonna 2002 perustettu valvontavaliokunta (tilsynsutvalget), joka käsittelee tuomareihin kohdistettuja kanteluita ja kurinpitoasioita. Valiokunnassa on viisi jäsentä, joista kaksi on tuomareita, yksi asianajaja ja kaksi kansalaisten edustajaa. Seuraamukset voivat olla arvostelu tai varoitus. Asian voi saada vireille paitsi kuka tahansa oikeudenkäyntiin osallinen, jota tuomarin menettely koskee, myös oikeusministeriö, tuomioistuinhallitus ja tuomioistuimen päällikkö. Viimeksi mainituilla on oikeus laittaa vireille myös tuomarin käyttäytymistä virantoimituksen ulkopuolella koskeva asia. Kurinpitomenettelyn kohteena voivat olla kaikki muut paitsi korkeimman oikeuden tuomarit. Kurinpitolautakunnan ratkaisusta saa valittaa laintulkinnan, käsittelyn ja tosiasiatietojen osalta.

Valiokunta on käytännössään usein arvostellut tuomareita asioiden viipymisestä. Ongelmaksi ovat muodostuneet kantelut, joissa tyytymättömyys perustuu tosiasiassa enemmän tuomarin tekemään ratkaisuun kuin tuomarin menettelyyn ja käyttäytymiseen ratkaisua tehtäessä. Kantelijat eivät ole ymmärtäneet, että valiokunta ei valvo ratkaisujen oikeellisuutta. Tästä syystä suurin osa kanteluista ei olekaan johtanut seuraamukseen.

Tanska

Tanskan perustuslaissa on säännökset tuomioistuinten ja tuomareiden toiminnan riippumattomuudesta. Tuomari voidaan erottaa vain tuomiolla eikä tuomaria voida siirtää toiseen virkaan vastoin tahtoaan.

Tuomioistuimen päällikkö voi antaa tuomarille varoituksen. Varoitus voidaan antaa, jos tuomari on virantoimituksessa syyllistynyt sellaiseen laiminlyöntiin tai huolimattomuuteen, joka ei ole lain mukaan rangaistavaa. Varoitus voidaan myös antaa, jos tuomari muutoin menettelee asiattomasti tai sopimattomasti. Varoitus voidaan antaa paitsi päällikön omasta myös tuomioistuimen asiakkaan aloitteesta. Jos asia ei laatunsa vuoksi sovellu päällikön käsiteltäväksi, hän voi siirtää sen erityisen kanteluoikeuden (Den saerlige Klageret) käsiteltäväksi.

Kanteluoikeudessa on kolme tuomaria, jotka kuningas nimittää oikeusministerin esityksestä 10 vuoden toimikaudeksi. Tuomareita on yksi jokaisesta oikeusasteesta.

Jokainen, joka katsoo, että tuomari on loukannut häntä asiattomalla tai sopimattomalla käytöksellä virantoimituksessa, voi kannella kanteluoikeuteen. Tuomioistuimen päällikölle tehtävää kantelua ja kanteluoikeudelle tehtävää kantelua koskevat perusteet ovat siten osittain päällekkäiset. Päällikölle tehtävä kantelu on tarkoitettu lievempiin tapauksiin kuin kanteluoikeudelle tehtävä kantelu. Kantelija voi kuitenkin valita jommankumman.

Oikeusministerillä on oikeus pyytää, että valtakunnansyyttäjä nostaa kanteen tuomaria vastaan kanteluoikeudessa, jos tuomari on menettelyllään heikentänyt tuomarin toimen edellyttämää arvonantoa ja luottamusta.

Mikäli kanteluoikeus ei heti hylkää kantelua, asiassa hankitaan tuomarin selitys ja asianosaisten huomautukset. Jos kantelu hylätään, kanteluoikeus voi tuomita kantelijan sakkorangaistukseen, mikäli kantelulle ei ole ollut hyväksyttävää syytä. Jos kantelu johtaa seuraamukseen, kanteluoikeus voi joko paheksua tuomarin menettelyä tai rangaista häntä sakolla. Kanteluoikeus voi myös erottaa tuomarin, jos hänen menettelynsä on ollut törkeää tai jos hänet on aikaisemmin tuomittu kanteluoikeudessa.

Kanteluoikeuden ratkaisu annetaan julkisessa oikeudenkäynnissä. Erottamiseen päätyneestä ratkaisusta voidaan valittaa suoraan korkeimpaan oikeuteen. Muissa tapauksissa valittaminen edellyttää valituslupaa.

Islanti

Islannissa tuomareiden oikeuksista ja velvollisuuksista on säädetty tuomioistuinlaki. Virkaan nimitettävä tuomari ei ole saanut syyllistyä rangaistavaan tekoon, joka yleisen mielipiteen mukaan on kunniaton. Hän ei myöskään ole aikaisemmalla käyttäytymisellään saanut vaarantaa yleisön luottamusta tuomareihin.

Jokainen, joka katsoo, että tuomari on virassaan loukannut hänen oikeuksiaan, voi kannella erityiselle oikeudellisten toimintojen komitealle. Komiteassa on kolme jäsentä, joista oikeusministeri nimittää yhden tuomarijärjestön ja toisen oikeustieteellisen tiedekunnan ehdotuksesta. Kolmannen jäsenen tulee täyttää korkeimman oikeuden tuomarin kelpoisuusehdot. Komitea voi päätöksessään joko arvostella tuomarin toimintaa tai antaa hänelle huomautuksen.

Jos tuomioistuimen päällikkö katsoo tuomarin ammatillisen käytöksen, esiintymisen tuomarina tai hänen yksityisen käytöksensä ansaitsevan arvostelua, päällikkö voi suullisesti tai kirjallisesti ojentaa tuomaria. Jos tuomari ei ojennu tai jos päällikkö pitää asiaa vakavana, hän voi siirtää asian käsittelyn komitealle. Tuomari, jolle komitea on antanut huomautuksen, voi saattaa asian oikeusministerin käsiteltäväksi. Jos tuomari ei noudata saamaansa huomautusta tai jos hän saa toisen huomautuksen kolmen vuoden kuluessa, tuomari voidaan pidättää virasta tilapäisesti. Näin voidaan tehdä myös, jos hän ei enää täytä viran yleisiin kelpoisuusvaatimuksiin kuuluvaa edellytystä nuhteettomasta käytöksestä. Kun tuomari on tilapäisesti pidätetty virasta, oikeusministerin on nostettava alioikeudessa kanne hänen erottamisekseen.

1.3. Nykytilan arviointi

Tuomioistuimille säädettyjen tehtävien lisääntyessä luottamuksen säilyttäminen tuomioistuinten toiminnan asianmukaisuuteen on tärkeää. Yleisön luottamus tuomioistuinten toimintaan syntyy henkilökohtaisten kokemusten ja tiedotusvälineiden tuomioistuimista välittämän julkisuuskuvan perusteella.

Tuomioistuinten on toimittava tehokkaasti ja laadukkaasti. Perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Valtiollista tehtäväänsä toimittaessaan tuomioistuimet ovat myös tulosohjattuja yksikköjä. Toiminnan tuloksellisuudesta vastaa tuomioistuimen päällikkötuomari.

Tuomarin on käyttäydyttävä asianmukaisesti niin virantoimituksessa kuin sen ulkopuolellakin. Tuomarin riippumaton asema tuomitsemistoiminnassa ei tarkoita, että hänen virantoimituksensa tulisi jäädä kokonaan ulkopuolisen arvioinnin ulottumattomiin. Riippumattomuus ei suojaa tuomarin henkilökohtaisia näkemyksiä viranhoidon vaatimuksista esimerkiksi virkatehtävien toimittamisen tapaa, järjestystä ja niihin käytettävää aikaa koskevissa kysymyksissä. Riippumattomuutta ei ylipäätään ole säädetty varta vasten tuomarin, vaan oikeussuojaa hakevien asianosaisten aseman turvaamiseksi. Päällikkötuomari vastaa, että hänen johtamansa tuomioistuin kykenee antamaan oikeussuojaa säädetyllä tavalla varmasti ja joutuisasti. Epäkohtien ilmetessä hänellä täytyy olla tehokkaita keinoja reagoida niihin kuitenkin niin, ettei yleisön luottamus tuomitsemistoiminnan riippumattomuuteen vaarannu.

Yleiseen luottamukseen tuomioistuinten toimintaan vaikuttaa myös tuomarin käyttäytyminen virantoimituksen ulkopuolella. Tuomarin arvovaltainen ja vastuullinen asema edellyttää sen mukaista käyttäytymistä. Tuomareiden nimittämisestä annetun lain (205/2000) 11 §:n mukaan tuomarin yleisiin kelpoisuusvaatimuksiin kuuluu oikeamielisyys. Tuomarin syyllistyminen tahalliseen rikokseen yksityiselämässä voi osoittaa hänet sopimattomaksi toimimaan tuomarina, vaikka rangaistus teosta olisikin lievä. Virassa pysymissuojan vastineeksi tuomarin käyttäytymiseltä voidaan edellyttää sellaista nuhteettomuutta, jota virkamieheltä ei edellytetä.

Tuomarille työkyvyn menettämisen perusteella annettavaa eroa koskevan asian käsittely hovioikeuden täysistunnossa hallintoasiana hovioikeusasetuksen 9 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla ei ole asianmukaista, vaan se tulisi käsitellä lainkäyttöasiana tavanomaisessa kolmen tuomarin kokoonpanossa, jossa puheenjohtajana olisi kuitenkin hovioikeuden presidentti ja esittelijänä kansliapäällikkö. Erityistä kokoonpanoa ja lainkäyttöasioiden järjestystä olisi edellytettävä, koska eroa annettaessa puututaan tuomarille perustuslaissa säädettyyn erottamattomuuteen.

Toisin kuin valtion virkamieslain 58 §:ssä säädetään, hovioikeuden eroa koskevasta ratkaisusta tulee korkeimman oikeuden ennakkotapauksen 2004:110 mukaan olla mahdollisuus hakea muutosta valittamalla korkeimmalta oikeudelta. Hallinto-oikeuden, vakuutusoikeuden ja markkinaoikeuden tuomarille tulisi eron työkyvyn menettämisen perusteella antaa kuitenkin korkein hallinto-oikeus, joka perustuslain 99 §:n 2 momentin perusteella valvoo lainkäyttöä mainittujen tuomioistuinten toimialalla. Eron antamisen voidaan nimittäin katsoa edellyttävän arviota tuomarin työkyvystä nimenomaan sen tuomioistuimen tuomarin tehtävien kannalta, jossa tuomari työskentelee.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on lisätä yleisön luottamusta tuomioistuinten asianmukaiseen toimintaan. Tuomarille voitaisiin antaa samanlainen kirjallinen varoitus kuin muillekin valtion virkamiehille virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta tai niiden laiminlyönnistä. Varoituksen antaisi tuomioistuimen päällikkötuomari ja tuomarilla olisi virkamiehen tavoin oikeus hakea siihen oikaisua virkamieslautakunnalta.

Virkamieslautakunta on valtiovarainministeriön yhteydessä. Siihen kuuluvat valtion virkamieslain 49 §:n 2 momentin mukaan valtiovarainministeriön kolmeksi vuodeksi kerrallaan määräämät puheenjohtaja ja kahdeksan muuta jäsentä. Puheenjohtaja ja kaksi jäsentä määrätään henkilöistä, joiden ei voida katsoa edustavan työnantaja- eikä työntekijäetuja. Kolme jäsentä määrätään valtiota työnantajana edustavista virkamiehistä ja kolme jäsentä virkamiesyhdistysten keskusjärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Puheenjohtajan ja jäsenten tulee olla perehtyneitä virkamiesoikeuteen ja lisäksi oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaneita.

Tuomarille annettua varoitusta virkamieslautakunta käsittelisi kuitenkin sellaisessa kokoonpanossa, jossa virkamiesjärjestöjen nimeämien kolmen jäsenen asemesta lautakuntaan kuuluisi tuomarijärjestöjen nimeämät kolme jäsentä. Voidaan nimittäin otaksua, että tilanteessa, jossa päällikkötuomari on päättänyt antaa tuomarille virkamieslain 24 §:n mukaisen varoituksen tuomarin virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta tai niiden laiminlyönnistä, tuomarin viranhoitoon kuuluvien velvollisuuksien suhde hänen asemaansa riippumattomana lainkäyttäjänä voi olla tulkinnanvarainen. Siksi on perusteltua, että virkamieslautakuntaan kuuluisi varoitusta käsiteltäessä myös tuomarin virassa olevia jäseniä. Tämä vastaisi lainsäädäntöä muissa Pohjoismaissa. Euroopan neuvoston piirissä hyväksytyssä tuomareiden peruskirjan (European Charter on the Statute for Judges) ja ministerineuvoston suosituksen (Recommendation No. R (94) 12 on the independence, efficiency and role of judges) perusteella on pääteltävissä, että seuraamukset tuomarille kuuluvien velvollisuuksien laiminlyönnistä tulisi asettaa erillisessä valvontaelimessä, jonka jäsenistä vähintään puolet olisi tuomareita. Muussa tapauksessa asia tulisi muutoksenhakuteitse voida saattaa tuomioistuimen harkittavaksi. Tuomarijäsenet eivät muodostaisi lautakunnassa enemmistöä. Virkamieslautakunnan päätökseen saadaan hakea muutosta valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Kuitenkaan ylimmät päällikkötuomarit eivätkä ylimpien tuomioistuinten tuomarit hakisi oikaisua saamaansa varoitukseen virkamieslautakunnalta, vaan korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden täysistunnolta.

Tuomarinvastuuta voitaisiin terävöittää myös perustamalla erillinen tuomarinvalvontalautakunta. Tästä vaihtoehdosta on kuitenkin asian valmistelussa luovuttu. Sellaisen lautakunnan tehtävät ja toimivalta muodostuisivat tuomarin virkatehtävien valvonnan osalta päällekkäisiksi ylimpien laillisuusvalvojien nykyisen toimivallan kanssa. Lisäämällä päällikkötuomarin keinoja vastata johtamansa tuomioistuimen toiminnasta voidaan tällaisen lautakunnan tehtäviä toteuttaa yksinkertaisemmin muodoin käyttämällä niitä varten jo olemassa olevia organisaatiorakenteita. Virkamieslautakunta edustaa organisaationa olemassa olevaa laajapohjaista asiantuntemusta virkamiesoikeuden alalla.

Erillistä tuomarinvalvontalautakuntaa ei tarvita myöskään tuomarin yksityiselämän valvomiseksi. Sekin on toteutettavissa laajentamalla voimassaolevia rikosoikeudellisia vastuumuotoja. Siksi ehdotetaan rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin muuhun rikokseen kuin virkarikokseen perustuvan viraltapanosäännöksen muuttamista nimenomaan tuomarin osalta niin, että sakollakin rangaistavaan tahalliseen tekoon syyllistynyt tuomari voitaisiin julistaa tuomarin virkansa menettäneeksi, jos rikoksen laatu, toistuvuus tai muu rikokseen liittyvä seikka osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi toimimaan tuomarina. Viraltapano edellyttäisi kuitenkin, että syyttäjä on sellaista vaatinut ja tuomarille tuomittava rangaistus on vähintään 60 päiväsakkoa. Viraltapano koskisi vain tuomarin virkaa eikä niitä muita virkoja tai julkisia tehtäviä, jotka tuomitulla tuomitsemishetkellä mahdollisesti on.

Viranhaltijalle rangaistuksen tuominneen tuomioistuimen on 30 päivässä ilmoitettava rangaistuksesta sille viranomaiselle, jonka alainen viranhaltija on (tietojen antamisesta viran tai toimen haltijan syyttämistä koskevista jutuista annettu asetus 272/1926, 4 §). Näin meneteltäessä päällikkötuomarilla on tieto tuomioistuimensa tuomareiden mahdollisesti saamista rangaistuksista. Tuomarinvalintalautakunnalle tieto rangaistuksista välittyisi soveliaimmin tuomioistuinten hakijoista antamien lausuntojen kautta.

Yleisen tuomioistuimen ja työtuomioistuimen jäsenelle työkyvyn menettämisen perusteella hakemuksetta annettavaa eroa koskeva asia käsiteltäisiin siinä tuomioistuimessa, jossa tuomaria olisi syytettävä virkarikoksesta. Näin asia on säännelty nykyisinkin. Käytännössä tämä tuomioistuin olisi pääsääntöisesti hovioikeus, jonka ratkaisusta voisi kuitenkin hakea muutosta valittamalla korkeimmalta oikeudelta. Valtion virkamieslakia muutettaisiin näin vastaamaan korkeimman oikeuden ennakkotapausta 2004:110. Hallinto-oikeuden, vakuutusoikeuden ja markkinaoikeuden tuomarille eron antaisi kuitenkin nykyisestä poiketen korkein hallinto-oikeus.

3. Vaikutukset

Tuomareiden käyttäytymisen valvontajärjestelyt olisivat kattavia ja ulottuisivat aikaisempaa laajemmin myös tuomarin käyttäytymiseen viranhoidon ulkopuolella. Tuomioistuimen päällikkötuomarin keinot vastata tuomioistuimen toiminnan tuloksellisuudesta olisivat aikaisempaa monipuolisemmat. Yleisön luottamus tuomioistuinten asianmukaiseen toimintakykyyn paranisi.

Virkamieslautakunnan organisaatioon tulisi vähäisiä muutoksia. Ehdotuksella ei ole taloudellisia vaikutuksia.

4. Asian valmistelu

Tuomareiden kurinpitojärjestelmää selvittänyt työryhmä arvioi 14 päivänä maaliskuuta 2000 antamassaan mietinnössä (OM 386/199/1999) erillisen kurinpitojärjestelmän perustamista tuomareille. Se päätyi kuitenkin ehdottamaan olemassa olevien järjestelmien käytön kehittämistä sekä valtion virkamieslain 24 §:n muuttamista niin, että kirjallinen varoitus voitaisiin antaa myös tuomarille. Työryhmä esitti myös selvitettäväksi rikoslain viraltapanosäännöksen laajentamista.

Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea esitti mietinnössään (Oikeusministeriön komiteanmietintö 2003:3) erillisen tuomareiden valvontalautakunnan perustamista ylimpien laillisuusvalvojien toimivallan sijaan. Lautakunta voisi esittää arvostelua tuomarin toimintaa kohtaan tai antaa hänelle varoituksen. Lautakunta voisi myös saattaa asian vireille rikosasiana. Toisena vaihtoehtona komitea harkitsi virkamieslain mukaisen varoituksen antamista. Päällikkötuomarin sijasta varoituksen voisi antaa esimerkiksi ylempi tuomioistuin tai jonkin tuomioistuimen erityinen kokoonpano. Kirjallisen varoituksen antamisesta tulisi komitean mielestä voida valittaa tuomioistuimeen.

Tuomarinvastuun toteuttamismuotoja arvioi seuraavaksi tuomarinvastuutyöryhmä (Oikeusministeriön työryhmämietintö 2005:16). Se ei pitänyt erillisen tuomarinvalvontalautakunnan perustamista tarpeellisena. Sen sijaan se ehdotti rikoslain 2 luvun 10 §:n 2 momentin muuttamista niin, että tuomari voitaisiin julistaa virkansa menettäneeksi sakollakin rangaistusta tahallisesta teosta, jos rikoksen laatu, toistuvuus tai muu vastaava rikokseen liittyvä seikka osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan tuomarina. Työryhmä ehdotti valtion virkamieslain muuttamista niin, että myös tuomarille voitaisiin antaa sen mukainen varoitus. Muutosta päällikkötuomarin antamaan varoitukseen olisi haettu hallintolainkäyttöjärjestyksessä ylemmältä tuomioistuimelta. Työkykynsä menettäneelle tuomarille olisi työryhmän ehdotuksen mukaan eron antanut yleisten tuomioistuinten ja työtuomioistuimen osalta se tuomioistuin, jossa häntä on syytettävä virkarikoksesta ja hallinto-oikeuksien, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden osalta korkein hallinto-oikeus. Eron myöntämistä koskeva asia olisi yleisessäkin tuomioistuimessa käsitelty hallintolainkäyttöasiana.

Työryhmän mietinnöstä saatiin yhteensä 61 lausuntoa lähinnä tuomioistuimista sekä muun muassa Suomen Asianajajaliitolta, Valtakunnansyyttäjänvirastolta, valtioneuvoston oikeuskanslerilta ja eduskunnan oikeusasiamieheltä. Lausuntoyhteenvedon (Lausuntoja ja selvityksiä 2006:18) mukaan lausunnonantajien selvä enemmistö suhtautui kaikkiin ehdotettuihin muutoksiin myönteisesti. Tämä koskee myös työryhmän näkemystä erillisestä tuomarivalvontalautakunnasta. Jonkin verran kriittisesti suhtauduttiin kuitenkin päällikkötuomarin rooliin varoituksen antajana.

Tuomarinvastuutyöryhmän ehdotukset laati hallituksen esityksen muotoon vuonna 2007 asetettu työryhmä. Sen ehdotus (Oikeusministeriön työryhmämietintö 2007:8) poikkesi tuomarinvastuutyöryhmän ehdotuksesta kuitenkin siinä, että muutoksenhakua päällikkötuomarin antamaan varoitukseen ja hakemuksettoman eron antamisen käsittelyjärjestystä arvioitiin perustuslain 99 §:n 1 momentissa säädetyistä syistä toiselta pohjalta. Päällikkötuomarin antama varoitus on nimittäin hallintopäätös. Muutoksenhaku hallintomenettelyyn kuuluvissa hallintoasioissa on hallintolainkäyttöä. Perustuslain 99 §:n 1 momentin mukaan ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa käyttää korkein hallinto-oikeus. Samasta syystä hakemuksetonta eroa koskevaa asiaa ei työryhmän mielestä voitu käsitellä yleisessä tuomioistuimessa hallintolainkäyttöjärjestyksessä. Sen sijasta työryhmä ehdotti asian käsittelemistä yleisissä tuomioistuimissa hakemusasioista säädetyssä järjestyksessä.

Viimeksi mainitun työryhmän ehdotus varoitusta koskevan muutoksenhaun ohjaamisesta virkamieslautakuntaan ja sitä kautta korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei saanut varauksetonta kannatusta. Hovioikeuksista kolmen lausunnossa muutoksenhaun edellytettiin tapahtuvan ylempään tuomioistuimeen. Korkein hallinto-oikeus ja Kouvolan hovioikeus vastustivat kaikkia ehdotettuja tuomarinvastuun toteuttamismuotoja.

Esitys on valmisteltu viimeksi mainitun työryhmän ehdotuksen ja siitä saadun lausuntopalautteen pohjalta.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Rikoslaki

2 luku Rangaistuksista

7 §. Tarkoitus on, että 10 §:n uudeksi 3 momentiksi ehdotettava uusi säännös tuomarin viraltapanosta ei käsittäisi 7 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla kaikkia niitä virkoja ja julkisia tehtäviä, jotka tuomitulla tuomitsemishetkellä mahdollisesti on, vaan että uuden säännöksen mukainen viraltapano koskisi vain tuomarin virkaa. Tästä syystä 7 §:n 2 momentti olisi rajattava koskemaan vain 10 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja tapauksia.

10 §. Pykälään lisättäisiin uusi 3 momentti, jonka mukaan tuomari voitaisiin siinä mainituin edellytyksin tuomita viralta pantavaksi tuomarin virasta silloinkin, kun hänet on tuomittu muusta tahallisesta rikoksesta kuin virkarikoksesta sakkoon.

Viraltapanon tuomitseminen edellyttäisi ensinnäkin syyttäjän sitä koskevaa vaatimusta. Sakolla rangaistava teko voi nimittäin olla asiana siinä määrin selvitetty, että viraltapanoseuraamuksesta tulee se asia, johon oikeudenkäynti varsinaisesti kohdistuu. Siksi vastaajan oikeusturvan vuoksi viraltapanoseuraamusta koskeva vaatimus olisi esitettävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oikeudenkäyntiä, jotta vastaaja tietää, onko oikeudenkäynnissä ylipäätään siitä kysymys, ja hän voi tarvittaessa lausua vaatimuksesta ja puolustautua sitä vastaan. Toiseksi seuraamuksen tuomitseminen edellyttää, että teosta tuomittava rangaistus on vähintään 60 päiväsakkoa. Tällä estetään se, ettei tuomarin asemassa verrattuna muihin virkamiehiin tapahdu sellaisia olennaisia muutoksia, jotka eivät ole perusteltuja.

Muista seuraamuksen tuomitsemisen edellytyksistä rikoksen laatu voi tarkoittaa eri asioita rikoksen lajista riippuen. Esimerkiksi liikennerikosten osalta se edellyttää tavallisesti törkeää tekomuotoa, kun taas henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikoksissa tavallinenkin tekomuoto voi täyttää tämän edellytyksen. Rikoksen toistuvuus puolestaan edellyttäisi rikoksen lajista riippumatta tavallisia tekomuotoja vähintään kaksi lyhyen ajan sisällä. Seuraamuksen tuomitseminen ei kuitenkaan edellyttäisi, että teot olisivat tuomittavina samalla kertaa, vaan arvioinnissa voitaisiin ottaa huomioon myös aiemmin tuomitut teot. Muu rikokseen liittyvä seikkaa voisi tulla kyseeseen seuraamuksen edellytyksenä esimerkiksi, jos tuomari on asemaansa hyväksi käyttäen pyrkinyt moitittavasti vaikuttamaan rikoksen selvittämiseen.

Jos syyte tulisi käsiteltäväksi siihen käräjäoikeuteen, jonka tuomari syytetty on, olisi jonkin toisen kyseisen käräjäoikeuden tuomarin katsottava olevan esteellinen käsittelemään syytettä. Esteettömän tuomarin määräämisestä tällaisessa tilanteessa säädetään tuomareiden nimittämisestä annetun lain 19 a §:n 2 momentissa.

1.2. Valtion virkamieslaki

12 luku Tuomarit

45 §. Yleisperusteluissa mainituista syistä lain 24 §:ssä tarkoitettu varoitus voitaisiin ehdotuksen mukaan antaa myös tuomarille. Sanotun lainkohdan mukaan virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan antaa kirjallinen varoitus. Virkamieslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 291/1993vp) mukaan oli tarpeen säilyttää mahdollisuus reagoida virkamiehen sellaiseen moitittavaan käyttäytymiseen, joka ei ollut ehdotetun 25 tai 26 §:n mukainen irtisanomisperuste. Sen vuoksi ehdotettiin 24 §:ssä säädettäväksi oikeudesta antaa virkamiehelle näissä tapauksissa kirjallinen varoitus. Myös huomautuksen antaminen olisi edelleen mahdollista, vaikka siitä ei ehdotettu nimenomaista säännöstä. Käytännössä virkamiehelle annettavaa varoitusta edeltää suullinen tai kirjallinen huomautus. Kirjallinen varoitus seuraa vasta jos yhdellä tai useammalla huomautuksella ei ole ollut toivottua vaikutusta. Varoitus voi viime kädessä johtaa virkamiehen erottamiseen virasta, mikä ei tuomarin kohdalla tietenkään ole mahdollista.

Tuomarin virkavelvollisuudet ilmenevät asianomaisesta lainsäädännöstä. Tuomari voi syyllistyä rikoslain 40 luvussa säädettyyn virkarikokseen rikkomalla virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Tällainen määräys voi olla esimerkiksi tuomioistuimen työjärjestys. Varoitus voidaan tuomarille antaa sellaisesta vähäisestä virkavelvollisuuksien vastaisesta käyttäytymisestä, joka ei ole virkarikoksena rangaistava.

Tästä syystä on muutettava pykälän 3 momenttia, jossa säädetään siitä, miltä osin valtion virkamieslaki ei koske tuomarin virkaa eikä tuomaria.

46 §. 1 momentin mukaan korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentille, jäsenelle ja esittelijälle antaa hakemuksesta eron se tuomioistuin, jonka palveluksessa hän on. Muulle tuomarin viran haltijalle eron antaa oikeusministeriö, jollei erikseen muuta säädetä. Tämä vastaa voimassaolevaa.

Työkykynsä menettäneelle yleisen tuomioistuimen tai työtuomioistuimen jäsenelle tai tuomarille antaisi korkeimman oikeuden presidenttiä ja jäsentä lukuun ottamatta 2 momentin mukaan hakemuksettoman eron edelleen se tuomioistuin, jossa tuomaria olisi syytettävä virkarikoksesta. Käräjäoikeuden laamannia ja käräjätuomaria syytetään virkarikoksesta hovioikeudessa ja työtuomioistuimen jäsentä Helsingin hovioikeudessa. Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden esittelijää syytetään virkarikoksesta Helsingin hovioikeudessa. Hovioikeuden presidenttiä ja jäsentä syytetään virkarikoksesta korkeimmassa oikeudessa. Yleisperusteluissa mainituista syistä hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden tuomarille eron antaisi kuitenkin korkein hallinto-oikeus. Korkeimman hallinto-oikeuden esittelijä mainitaan pykälässä erikseen, koska korkeimman oikeuden esittelijä on pykälässä tarkoitettu yleisen tuomioistuimen tuomari.

Eroa koskeva asia olisi eron antavassa tuomioistuimessa käsiteltävä lainkäyttöjärjestyksessä. Yleisessä tuomioistuimessa tämä tarkoittaa soveltuvin osin hakemusasioiden käsittelystä oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa säädettyä järjestystä. Oikeudenkäymiskaaren 8 luku sisältää säännökset asian oma-aloitteisesta käsittelystä, asiaan osallisten kuulemisesta ja hakemusasian suullisesta istunnosta. Riitainen hakemusasia voidaan oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 4 §:n mukaan käsitellä myös riita-asiain käsittelystä säädetyssä järjestyksessä. Menettelystä hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena käsittelemissä riita- ja rikosasioista säädetään oikeudenkäymiskaaren 27 luvussa.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa olisi eron antamista koskevassa asiassa puolestaan noudatettava soveltuvin osin hallintolainkäyttölain (586/1996) 12 luvussa hallintoriita-asiasta ja muusta hallintolainkäyttöasiasta säädettyä järjestystä. Hallintolainkäyttölain 73 §:n mukaan 12 luvussa tarkoitetussa asiassa on soveltuvin osin voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään valituksesta. Säännökset takaavat eroa annettavalle tämän kuulemisen ja asian suullisen käsittelyn.

Käytännössä asia tulisi eron antavassa tuomioistuimessa vireille joko sen tuomioistuimen päällikkötuomarin hakemuksesta, jonka tuomarille eroa haetaan, tai eron antavan tuomioistuimen omasta aloitteesta.

3 momentissa säänneltäisiin tuomioistuinkohtaisesti 24 §:ssä tarkoitetun varoituksen antaminen. Varoituksen tuomarille antaisi tuomioistuimen päällikkötuomari. Päällikkötuomarille varoituksen antaisi ylemmän tuomioistuimen päällikkötuomari.

Uusi 4 momentti vastaa voimassa olevaa 3 momenttia.

13 luku Virkamieslautakunta

49 ja 50 §. Yleisperusteluissa mainituista syistä virkamieslautakuntaan kuuluisi tuomarille annettua varoitusta käsiteltäessä tuomariyhdistysten keskusjärjestön ehdottamista henkilöistä määrätyt kolme jäsentä virkamiesyhdistysten keskusjärjestöjen nimeämien jäsenten asemesta. Tämän johdosta pykäliin on tehtävä eräitä muutoksia. Tutkintonimikkeen muutos johtuu muutoksista korkeakoulututkintojärjestelmässä.

14 luku Muutoksenhaku

53 §. Tuomari voisi aina hakea oikaisua siihen päätökseen, jolla hänelle on annettu varoitus. Käräjätuomari, laamanni, hovioikeuden jäsen, työtuomioistuimen jäsen, hallinto-oikeustuomari, markkinaoikeustuomari ja vakuutustuomari hakisivat oikaisua virkamieslautakunnalta. Virkamieslautakunnan tässä pykälässä tarkoitettuun päätökseen saadaan valtion virkamieslain 54 §:n mukaan hakea muutosta valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Muutosta voi hakea myös se viranomainen, jonka tekemään päätökseen on haettu oikaisua virkamieslautakunnalta.

Sen sijaan hovioikeuden presidentti, työtuomioistuimen presidentti, korkeimman oikeuden jäsen ja esittelijä hakisivat oikaisua korkeimman oikeuden täysistunnolta. Vastaavasti hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden ylituomari sekä korkeimman hallinto-oikeuden jäsen ja esittelijä hakisivat oikaisua korkeimman hallinto-oikeuden täysistunnolta.

54 §. Yleisperusteluissa mainituista syistä voisi tuomari, jolle hovioikeus on antanut 46 §:n 2 momentissa tarkoitetun eron, hakea 2 momentin mukaan hovioikeuden päätökseen muutosta valittamalla korkeimmalta oikeudelta. Päätös olisi kuitenkin heti täytäntöönpanokelpoinen muutoksenhausta huolimatta. Muutoksenhausta hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena käsittelemässä asiassa säädetään oikeudenkäymiskaaren 30 luvussa.

2. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tulevaksi voimaan syksyllä 2008.

Lain tultua voimaan valtiovarainministeriön olisi heti määrättävä kolme jäsentä tuomariyhdistysten keskusjärjestön ehdottamista henkilöistä virkamieslautakunnan jäseniksi näiden kuluvan toimikauden loppuun asti.

3. Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Tuomarien oikeudesta pysyä virassaan säädetään perustuslain 103 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan tuomaria ei voida julistaa virkansa menettäneeksi muutoin kuin tuomioistuimen tuomiolla. Saman perustuslainkohdan 2 momentin mukaan lailla säädetään tuomarin velvollisuudesta erota virasta määräiässä tai työkykynsä menetettyään.

Ehdotuksella laajennettaisiin jonkin verran niitä edellytyksiä, joilla tuomari voitaisiin julistaa virkansa menettäneeksi. Viraltapano voisi kuitenkin edelleen tapahtua ainoastaan tuomioistuimen tuomiolla.

Tuomarille annettava virkamieslain mukainen varoitus ei voisi johtaa viran menettämiseen. Päällikkötuomarin antama varoitus on oikeudellisesti hallintopäätös. Muutoksenhaku hallintomenettelyyn kuuluvissa hallintoasioissa on hallintolainkäyttöä. Perustuslain 99 §:n 1 momentin mukaan ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa käyttää korkein hallinto-oikeus. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on pitänyt muutoksenhaun ohjaamista hallintoratkaisusta yleiseen tuomioistuimeen poikkeuksellisena järjestelynä, joka edellyttää erityisiä perusteita (PeVL 4/2005, 32/2005, 54/2001, 12/2001 ja 9/2001vp). Tämän vuoksi muutoksenhakukeinoksi varoitukseen ehdotetaan oikaisua virkamieslautakunnalle, jonka ratkaisuun voidaan hakea muutosta valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Varoituksen suhde tuomarin asemaan riippumattomana lainkäyttäjänä voi yksittäistapauksessa olla tulkinnanvarainen. Siksi virkamieslautakunnan kokoonpanoon kuuluisi myös tuomarien edustajia käsiteltäessä tuomarille annettua varoitusta.

Niihin syihin, joiden perusteella tuomari on valtion virkamieslain 46 §:n 2 momentin mukaan velvollinen eroamaan valtion palveluksesta, ei esitetä muutoksia. Koska eron antamisella puututaan tuomarille perustuslaissa säädettyyn virassa pysymissuojaan, eroa koskeva asia ehdotetaan käsiteltäväksi eron antavassa tuomioistuimessa lainkäyttöjärjestyksessä. Samasta syystä hovioikeuden eron antavaan ratkaisuun voisi hakea muutosta valittamalla korkeimmalta oikeudelta.

Ehdotetut lait voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Koska ne kuitenkin usealla tavalla vaikuttavat perustuslaissa turvattuun tuomarin riippumattomaan asemaan, on ehdotuksesta suotavaa pyytää lausunto perustuslakivaliokunnalta.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki rikoslain 2 luvun 7 ja 10 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 2 luvun 7 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 792/1989, ja

lisätään 2 luvun 10 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 604/2002, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi, seuraavasti:


2 luku

Rangaistuksista

7 §

Tämän luvun 10 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa viraltapano käsittää sen viran ja julkisen tehtävän tai niiden virkojen ja julkisten tehtävien menettämisen, jotka tuomitulla tuomitsemishetkellä on.



10 §

Tuomari voidaan syyttäjän vaatimuksesta tuomita viralta pantavaksi tuomarin virasta myös silloin, kun hänet tuomitaan vähintään 60 päiväsakkoon tahallisesta rikoksesta, jos rikoksen laatu, rikosten toistuvuus tai muu rikokseen liittyvä seikka osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi olemaan tuomarina.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .



2.

Laki valtion virkamieslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 19 päivänä elokuuta 1994 annetun valtion virkamieslain (750/1994) 45 §:n 3 momentti, 46 §, 49 §:n 2 ja 4 momentti, 50 §:n 1 momentti ja 53 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 45 §:n 3 momentti laissa 208/2000 ja 53 §:n 2 momentti laissa 1088/2007, sekä

lisätään 54 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 604/1997, uusi 2 momentti seuraavasti:


45 §

Mitä 9, 10 ja 22 §:ssä, 23 §:n 4 momentissa, 25—34 §:ssä, 35 §:n 2 momentissa, 8 luvussa, 40 §:n 1 momentissa, 44 §:ssä ja 66 §:n 3 momentissa säädetään, ei koske tuomarin virkaa eikä tuomaria.



46 §

Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentille, jäsenelle ja esittelijälle antaa hakemuksesta eron se tuomioistuin, jonka palveluksessa hän on. Muulle tuomarin viran haltijalle eron antaa oikeusministeriö, jollei erikseen muuta säädetä.


Tuomari on velvollinen eroamaan valtion palveluksesta, jos hän on sairauden, vian tai vamman vuoksi menettänyt työkykynsä. Jollei yleisen tuomioistuimen tai työtuomioistuimen tuomari taikka korkeimman hallinto-oikeuden esittelijä hae eroa, on sen tuomioistuimen, jossa häntä olisi syytettävä virkarikoksesta, annettava ero. Hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden tuomarille antaa eron korkein hallinto-oikeus. Eroa koskeva asia tulee vireille asianomaisen tuomioistuimen tai ylemmän tuomioistuimen hakemuksesta ja se on eron antavassa yleisessä tuomioistuimessa käsiteltävä lainkäyttöasiana ja hallintotuomioistuimessa hallintolainkäyttöasiana. Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentille ja jäsenelle antaa eron kuitenkin se tuomioistuin, jonka jäsen hän on.


Varoituksen antaa:

1) käräjätuomarille käräjäoikeuden laamanni;

2) laamannille ja hovioikeuden jäsenelle hovioikeuden presidentti;

3) työtuomioistuinneuvokselle työtuomioistuimen presidentti;

4) hovioikeuden presidentille, työtuomioistuimen presidentille ja korkeimman oikeuden jäsenelle ja esittelijälle korkeimman oikeuden presidentti;

5) hallinto-oikeustuomarille hallinto-oikeuden ylituomari;

6) markkinaoikeustuomarille markkinaoikeuden ylituomari;

7) vakuutustuomarille vakuutusoikeuden ylituomari;

8) hallinto-oikeuden, markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden ylituomareille sekä korkeimman hallinto-oikeuden jäsenelle ja esittelijälle korkeimman hallinto-oikeuden presidentti.


Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentin ja jäsenen pidättää virantoimituksesta se tuomioistuin, jonka palveluksessa hän on. Muun tuomarin pidättää virantoimituksesta se tuomioistuin, jossa häntä on syytettävä virkarikoksesta.


49 §

Virkamieslautakunnassa on valtiovarainministeriön kolmeksi vuodeksi kerrallaan määräämät puheenjohtaja ja kahdeksan muuta jäsentä. Puheenjohtaja ja kaksi jäsentä määrätään henkilöistä, joiden ei voida katsoa edustavan työnantaja- eikä työntekijäetuja. Kolme jäsentä määrätään valtiota työnantajana edustavista virkamiehistä ja kolme jäsentä virkamiesyhdistysten keskusjärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Lisäksi tuomariyhdistysten keskusjärjestön ehdottamista henkilöistä määrätään kolme jäsentä, jotka osallistuvat tuomarille annetun varoituksen käsittelyyn virkamiesyhdistysten keskusjärjestöjen ehdottamien jäsenten asemesta. Puheenjohtajan ja jäsenten tulee olla perehtyneitä virkamiesoikeuteen ja oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita.



Jos virkamiesyhdistysten ja tuomariyhdistysten keskusjärjestöt eivät sitä varten määrätyn ajan kuluessa tee ehdotusta virkamieslautakunnan jäsenistä ja varajäsenistä, määrää valtiovarainministeriö jäsenet ja heidän varajäsenensä.


50 §

Virkamieslautakunta on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja ja vähintään viisi muuta jäsentä on läsnä. Jäsenistä kahden on oltava valtiota työnantajana edustavia virkamiehiä ja kahden virkamiesyhdistysten keskusjärjestöjen tai tuomarille annettua varoitusta käsiteltäessä tuomariyhdistysten keskusjärjestön ehdottamia. Jos jäsen on poissa istunnosta tai todetaan esteelliseksi, tulee hänen varajäsenensä hänen sijaansa.



53 §

Päätökseen, jolla muu viranomainen kuin valtioneuvosto on antanut virkamiehelle tai muulle kuin 46 §:n 3 momentin 4 tai 8 kohdassa mainitulle tuomarille varoituksen taikka lomauttanut tai irtisanonut virkamiehen, purkanut virkasuhteen tai muuttanut virkasuhteen osa-aikaiseksi, pidättänyt virkamiehen virantoimituksesta, päättänyt pitää virantoimituksesta pidättämisen edelleen voimassa tai määräaikaisesti erottanut virkamiehen virantoimituksesta, saadaan hakea oikaisua virkamieslautakunnalta. Oikaisuvaatimus on annettava virkamieslautakunnalle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Viranomaisen on liitettävä oikaisuvaatimusosoitus päätökseen, johon saadaan hakea oikaisua. Oikaisuvaatimuksen päätökseen, jolla korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden presidentti on antanut varoituksen 46 §:n 3 momentin 4 tai 8 kohdassa mainitulle tuomarille, käsittelee kyseisen tuomioistuimen täysistunto.



54 §

Hovioikeuden 46 §:n 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen, jolla tuomarille on annettu ero, saa hakea muutosta valittamalla korkeimmalta oikeudelta. Hovioikeuden päätös on täytäntöönpanokelpoinen muutoksenhausta huolimatta.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Valtiovarainministeriön on tämän lain tultua voimaan viipymättä määrättävä tuomarille annettavan varoituksen käsittelyä varten olevat jäsenet virkamieslautakuntaan lautakunnan tämän lain voimaan tullessa meneillään olevan toimikauden jäljellä olevaksi ajaksi sen mukaan kuin 49 §:ssä säädetään.



Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta 2008

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Oikeusministeri
Tuija Brax