Henkilökohtaisen tulon verotus ­- Asunnon ja työpaikan välisten matkakulujen määrä - Avopuolison auto - Verohallinnon matkakuluvähennystä koskeva päätös

Taltio:	15/0337/3
Diaarinumero:	00193/14/OU/8101
Antopäivä:	03.07.2015

Diaarinumero: 00193/14/OU/8101
Taltionumero: 15/0337/3
Antopäivä: 3.7.2015

A oli vaatinut asunnon ja työpaikan väliset matkakulut vähennettäviksi Verohallinnon matkakuluvähennyspäätöksessä omalle autolle vahvistetun 0,24 euron kilometrikustannuksen mukaan laskettuina. A oli kulkenut nämä matkat avopuolisonsa omistamalla autolla. Oikaisulautakunta oli katsonut, ettei matkakuluja voida vähentää oman auton käytön mukaan, koska A ei omistanut autoa, eikä hän ollut verotuksellisesti auton omistajan puoliso. Matkakuluvähennys oli hyväksytty arvioimalla käyttäen Verohallinnon päätöksen 2 §:n mukaista vähennystä 0,20 euroa kilometriltä.

Verohallinnon matkakuluvähennyksen määrästä verovuosittain antamalla päätöksellä on sitovasti määrätty matkakuluvähennyksen määrät silloin, kun halvimpana kulkuneuvona asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa. Päätöksen 1 §:n mukaista vähennyksen määrää sovelletaan silloin, kun edellä mainittuihin matkoihin käytetään verovelvollisen omistamaa tai hallitsemaa autoa. Verovelvollisen hallitsemaan autoon rinnastetaan perheenjäsenen omistama auto. Päätöksen 2 § koskee tapauksia, joissa matkoihin on käytetty verovelvollisen työnantajan omistamaa tai hallitsemaa autoa. Päätöksen 3 §:ää sovelletaan silloin, kun vähennystä on vaadittu muun kuin 1 ja 2 §:ssä tarkoitetun auton, esimerkiksi ulkopuolisen henkilön omistaman auton käytön perusteella. Tuolloin vähennys myönnetään kustannuksista esitetyn luotettavan selvityksen perusteella.

Hallinto-oikeus katsoi, että A:n matkakuluvähennyksen laskemiseenei voitu suoraan soveltaa Verohallinnon päätöksen 1 ja 2 §:ssä vahvistettuja vähennysten määriä. Koska A oli käyttänyt asunnon ja työpaikan välisillä matkoillaan toisen henkilön omistamaa autoa, A:n matkakuluvähennys voitaisiin laskea päätöksen 3 §:n perusteella. Sen soveltaminen olisi kuitenkin edellyttänyt myös sitä, että kustannuksista olisi esitetty luotettava selvitys. Koska A:lle näistä matkoista aiheutuneiden kustannusten määrästä ei ollut saatavissa luotettavaa selvitystä, matkakulujen vähentämiseen ei voitu soveltaa päätöksen 3 §:ää, vaan vähennyksen määrä oli vahvistettava arvioimalla. Muun selvityksen puuttuessa ja kun A:n tilanne oli hänen käyttäessään avopuolisonsa autoa verrattavissa sellaiseen verovelvolliseen, joka oli käyttänyt näihin matkoihin omaa tai verotuksessa verovelvollisen puolisona pidettävän henkilön omistamaa autoa, päätöksen 1 §:ssä vahvistettua kilometrikustannuksen määrää voitiin pitää lähtökohtana myös A:n matkakuluvähennystä arvioitaessa. Edellä todetuilla perusteilla A:lla oli oikeus verotuksessa vähentää asunnon ja työpaikan väliset matkakulut oman auton käytön mukaan laskettuina.

Tuloverolaki 93 § 1 ja 2 mom

Verohallinnon päätös matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2009 toimitettavassa verotuksessa 1, 2 ja 3 §