• PDF

Kielellisten oikeuksien toteutumisen haasteita eduskunnan oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnan näkökulmasta

26.8.2015, Asiantuntija-artikkeli

Kielelliset oikeudet ovat kuuluneet perusoikeuksiimme jo vuoden 1919 hallitusmuodosta asti. Kielilaki taas on näiden oikeuksien turvaamiseksi säädetty hallinnon yleislaki. Nykyinen kielilaki (423/2003), joka korvasi vuodelta 1922 peräisin olleen lain (148/1922), on ollut voimassa vuodesta 2004.

Oikeuskirjallisuudessa kielilakia on määritelty pitämällä sitä hallintolakia täydentävänä menettelyn yksittäistä lohkoa kattavana yleislakina. Mielestäni tällainen luonnehdinta ei kuitenkaan tee kielilaille oikeutta vaan on pikemminkin omiaan jopa hämärtämään sen perustavanlaatuista merkitystä hyvän hallinnon tunnusmerkistönä. Kieli, jonka käyttämisen oikeudesta kielilaissa säädetään, on yksi perustuslain 6 §:n 1 momentissa ja yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilöön ja hänen identiteettiinsä liittyvä – näissä säännöksissä nimenomaisesti mainittu – kielletty syrjintäperuste. Kieli on välttämättömän itseilmaisun väline, jolla ihminen toimii yhteiskunnassa ja saattaa asiansa esimerkiksi viranomaisessa vireille. Kielilaissa säädetyt kielelliset oikeudet ovat siten väistämätön ja elimellinen osa hyvää hallintoa. Tämä lähtökohta ilmenee kielilain 2 §:n 2 momentista, jonka mukaan kielilain tavoitteena on turvata jokaisen oikeus hyvään hallintoon kielestä riippumatta. Jokaisella on siten perustuslain 21 §:n mukainen oikeus hyvään hallintoon omalla kielellään sen mukaan, kuin laissa erikseen tarkemmin säädetään.

Jos kohta kielilaista onkin ehkä jonkin verran kirjoitettu, kielellisten oikeuksien laillisuusvalvonnasta ei sitä vastoin ole havaintojeni mukaan aiemmin kirjoitettu lainkaan. Tarkoitukseni on nyt paikata tätä kirjallisuusaukkoa tuomalla esiin ja systematisoimalla sitä, millaisena kielellisten oikeuksien toteutumisen nykytila näyttäytyy nimenomaan oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnan näkökulmasta. Kyse ei siten ole koko kielilain tai kielisääntelyä sisältävän erityislainsäädännön taikka oikeusasiamiehen kieliasioissa tuottaman ratkaisukäytännön kattavasta yleisesityksestä.

Ensimmäinen luku sisältä johdannon, ja toisessa luvussa käyn lyhyesti läpi kielellisiä oikeuksia perusoikeusjärjestelmän osana. Kolmannessa luvussa tarkastelen yleisellä tasolla oikeusasiamiehen roolia kielellisten oikeuksien valvojana ja kielikanteluiden kohdentumista eli sitä, mitä kieliä, viranomaisia ja asioita kantelut koskevat sekä miten paljon kielikanteluita on käsitelty. Neljännessä luvussa hahmottelen sitä, millaisia kielellisten oikeuksien toteutumiseen vaikuttavia järjestelmätason eli käytännössä lainsäädännöstä johtuvia ongelmia tai puutteita mahdollisesti on olemassa. Viidennessä luvussa esitän eräitä muita haasteita kielellisten oikeuksien toteutumiselle. Kuudes luku sisältää kokoavia näkökohtia.

(Edilex-toimitus)

Asiasanat
• Eduskunnan oikeusasiamies - Kieli - Ruotsi